Lopun ajat Kuala Lumpurissa

Nyt on Malesia siis jo jäänyt taakse. Istun Istanbulissa Ataturkin lentokentällä siemailemassa turkkilasta kahvia. Eikä edes ole kovin nuutunut olo, vaikka reissaamista on takana jo about 18 tuntia. Verrattain virkeä olo siis. Eiköhän tämä vielä väsymykseksi muutu. Mutta eipähän tuo haittaa, edessä kun on huhtikuun alkuun asti työttömän arkea, jota olen päättänyt kutsua lomaksi. Ja kyllä sitä vähän lomaa tarvitseekin ja varmasti Suomi-arkeen totuttelukin ottaa oman aikansa.

Thomas oli siis reilun viikon verran Kuala Lumpurissa varmistamassa, että oikeasti palaan Suomeen :) Ei ehditty tehdä niin paljon kuin olin suunnitellut, mutta en viitsinyt Thomasta kauhealla tahdilla paikasta toiseen retuuttaa. Raukka kun oli aika poikki jo lennoista (kolme suuntaansa), lämpöerosta ja aikaerosta. Paljon ehdittiin silti tehdä, ja eiköhän Thomaskin aika hyvin saanut kuvan siitä, millainen minun Kuala Lumpurini on.

Pelkkien turistinähtävyyksien kiertämisen lisäksi halusin näyttää Thomakselle aivan tavallista arkea. Käytiin siis lähetystössä moikkaamassa väkeä, työkaverin luona kokkaamassa ja kävelemässä mun "hoodeilla". Thomas kävi myös työkaverin miehen kanssa pyöräilemässä.

Elettiin suurimman osan ajasta Thomaksen kanssa yli varojemme. Tärkeimmät turistijutut kun eivät ole mitään halpoja Kuala Lumpurissa; Menara KL:ssä eli siinä kuuluisassa tornissa käynti maksaa esimerkiksi 38 RM eli n. 10€. Käytiin myös ihastelemassa näkymiä kahdesta näköalastaan kuuluisasta baarista, Bar Lunasta ja Sky Barista, ja sinne ei oikein kehtaa mennä ilman, että ostaa jotain. Ja drinkkien hinnat ovat tooodella suolaiset. Mutta kyllä siitä näköalasta kannattaa maksaakin.











Tässä on menossa kambodzalaisen ruoan kokkikoulu, opettajana työkaverin mies Bona (vasemmalla).



Keskimmäinen apukokki näyttää tarkkaavaiselta, oikealla oleva taas näyttää hieman tuskaiselta. Kaikkien kokkien otteet eivät vielä olleet aivan ammattimaisia, mutta harjoitushan se vasta tekee mestarin, eikös?



Hyvää ruoasta kuitenkin tuli. Tosin kambodzalainen ruoka tuntuu olevan aina hyvää. Ainakin Bonan tekemä. Nytkin tuli nälkä kun edes ajattelin kaikkia niitä herkkuja. Bonan kokkikoulu siirtynee vuoden sisällä Suomeen eli sitten pääsee meilläkin helposti opettelemaan khmer-keittiön saloja. Pistäkää siis jo nyt korvan taakse.

Läksiäislounas, ihan varta vasten minulle järjestetty.

Olen edelleen otettu :)

Thomaksen mieliksi käytiin myös Sepangin radalla. Ei menty kierrokselle vaan katsomaan Moto-GP:n avoimia harjoituksia. Sinne saa kuka tahansa pölähtää paikalle nauttimaan (?) meiningistä. Moni siitä tuntui nauttivankin. Omasta mielestäni menopelit vain pitivät turhan kovaa melua. Tungin nenäliinanpalasia korviin, ettei pää räjähtäisi aina, kun joku ajaa ohi. Muut eivät tuntuneet melustakaan välittävän. Thomaksella on parempia kuvia itse pyöristä. Itse tyydyin kuvaamaan kuvaajia. Myös täältä löytyy kuvia pyöristä.


Thomas tosiaan hoiti viikon aikana lähinnä kaiken kuvaamispuolen. Itse räpsin vain silloin tällöin ja silloinkin usein "metavalokuvasin".




Malesia vietti viime viikolla kiinalaista uutta vuotta. Käytännössä se tarkoitti, että kaikki paikat olivat muutaman päivän suljettuina, kun kiinalaiset keskittyivät perhepiirissä juhlimiseen. Muutkin kuin kiinalaiset käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja lähtivät kotikonnuille käymään vapaapäivinä. Olin kuullut, että Kuala Lumpur olisi aivan kuollut kiinalaisen uutena vuotena, mutta se kyllä on liioittelua. Jos se väkimäärä tarkoittaa, että kaupunki on kuollut, niin Helsinki ei sitten elä koskaan... Oma suosikkiosani juhlallisuuksia olivat koristelut, erityisesti punaiset lyhdyt. Jopa kauppakeskukset olivat onnistuneet tyylikkäässä koristelussa, toisin kuin vaikkapa jouluna.


Malakka oli myös kauneimmillaan uudenvuodenkoristeluineen.

Huomatkaa kuvateksti.


Suosikkiravintolani Melakassa, Riverine. Omistajat kyselivät
myös äidin ja isän kuulumisia, koska viimeksi kävin siellä
heidän kanssaan. Ystävällistä väkeä siis.


Malesialaista kahvia, tai siis "kahvia". Lainausmerkit siitä,
että itse ainetta tökötissä on jotain 55%, loput on muuta.

Kyltti Melakan vanhimmassa kiinalaistemppelissä.

Jos tämä kerta pitää oikein kyltillä kieltää, niin joku
on varmasti noin tehnyt. En lainkaan epäile.

Koetan piakkoin kirjoittaa semmoisen kokoomatekstin koko Malesian komennuksesta. Saattaa tosin olla, että Suomeen paluun jälkeen on aika haipakkaa jonkun aikaa. Mutta lupaan sen vielä kirjoittaa. Samaten Myanmarin postaus on vielä vaiheessa. Mutta odotelkaahan kärsivällisesti :)

Singapore II

On jotenkin taas ollut niin kiireinen viikko, että on kirjoittaminen jäänyt. Hyvä puoli siinä on se, että on taas kertynyt materiaalia uusiin kirjoituksiin. Esimerkiksi perjantaisesta työpaikan virkistyspäivästä aion kirjoittaa pikimmiten kunhan saan ensin muilta ihmisiltä lisää kuvia käyttööni. Oltiin Sepangin F1-radalla tutustumiskierroksella, pienessä kalastajakylässä lounaalla ja paikallisen kyläyhteisön maatilamatkailuun tutustumassa. Mutta siitä lisää tuonnempana. Nyt palaan vielä hetkeksi Singaporeen.

Singapore on pienestä koostaan huolimatta samanlainen kulttuurien sekamelska kuin Malesiakin, ehkä jopa vieläkin enemmän, sillä maa vetää puoleensa väkeä eri puolilta maailmaa työskentelemään ja elämään. Wikipedian mukaan lähes puolet Singaporen väestä on ulkomaalaisia, mikä on maailman kuudenneksi korkein osuus.

Samassa pienessä kapungissa oli Chinatown, Little India, Kampong Glam eli muslimien kaupunginosa, ja arabikaupunginosa, jolla suunnalla itse majoituin. Tämä on näkymä hostellin edestä. Rakennus on Sultan Mosque, yksi Singaporen nähtävyyksistä.




Itse pidin eniten Little Indiasta, sillä se oli kaikkein värikkäin, eikä Chinatownkaan ollut hullumpi. Vähiten Singaporen alueista miellytti Orchard road eli julmetun iso ostoskatu lukemattomine ostoskeskuksineen. Varsinainen kulutusjuhlan keskittymä sekin. Sieltä pysyin visusti poissa, vaikka joidenkin mukaan se juuri on sitä oikeaa Singaporea. Olkoon vain, minun ei silti tarvitse siellä aikaani kuluttaa.

Nämä kuvat ovat kaikki Little Indiasta. Valot ovat vielä Deepavalin jäljiltä.












Ylläolevassa kasvisravintolassa kävin syömässä sunnuntaina ennen lähtöäni. Ruoka oli hyvää ja halpaa, joskin jonkin verran (liian) tulista meikäläisen vielä tottumattomille makuhermoille.




Sunnuntaina satoi rankasti kaiken päivää, joten vietin koko aikana joko syöden tai museoissa. Bussi kohti KL:ää kun lähti vasta illansuussa. Kävin Asian Civilizations -museossa, Singapore Art Housen tiloissa katsomassa Seamus Murphyn vaikuttavaa valokuvanäyttelyä Afganistanista nimeltään A Darkness Visible, ja Singapore Art Museumissa (SAM) ihmettelemässä nykytaidetta. Sitten loppui aika. Allaoleva taulu on SAMista ja yksi suosikeistani. Se oli vaikuttavampi paikan päällä, sillä sen kolmiulotteisuus ei erotu valokuvassa.





Kävin sunnuntaiaamuna myös aamupalalla oikein pitkän kaavan mukaan, kun kerta lomalla olin. Vein mukanani myös kaksi International Herald Tribunea, joten sunnuntain sanomalehtikiintiökin oli sillä hoidettu. Olin opaskirjasta löytänyt ravintolan, jossa myytiin vain itsevalmistettuja luomuruokia tuoreista lähiraaka-aineista. Ja hyväähän se ruoka oli, ja paikkakin todella viihtyisä. Kuvan setin lisäksi söin vielä jälkkäriksi pannareita.


Nämä kuvat taas ovat Chinatownista. Siellä en käynyt lainkaan valoisan aikaan, kun en ehtinyt, mutta paikka saattoi olla pimeässä jopa enemmän edukseen kuin päiväsaikaan.






Mainitsinkin jo edellisessä Singapore-kirjoituksessani, että kaupunki on varsin eurooppalainen. Siihen vaikuttaa paljon se, että siellä on todella paljon siirtomaakauden aikaisia rakennuksia, bridge-kerhoja sun muita. Alloleva rakennus on Aasian sivilisaatioiden museo, joka on vanha siirtomaa-aikainen rakennus, joka on sittemmin otettu uuteen käyttöön.





Tämä kuva on eräältä kävelykadulta. Kiinalainen mies viihdytti väkijoukkoa tekemällä taikatemppuja. En jäänyt seuraamaan, koska en olisi kuitenkaan ymmärtänyt, mitä on meneillään.


Söin Singaporessa ollessani toisessakin todella hyvässä ja halvassa kasvisravintolassa. Se oli kiinalais-buddhalainen paikka, jossa oli kasvisruokia tiskillä valittavanma vaikka kuinka montaa eri sorttia. Tilaaminen onnistui parhaiten kiinaksi.


Kyllä Singapore sen verta mukava paikka oli, että voin sinne uudemmankin kerran mennä, mutta silti viihdyn paremmin täällä Malesiassa. Haluan oman Aasiani kaaoksineen kaikkineen.

On se nyt hemmetti!

Oon viime aikoina keskittynyt lähinnä kivoihin ja söpöihin elukkakuviin, joten kirjoitetaan nyt vaihteeksi Painavaa Asiaa. Seuraavaksi lupaan taas lisää elukoita. Viime lauantain eläintarhakuvat ja -videot on meinaan vielä varastossa. Koettakaa siis kestää.

Malesian politiikka on kiehtovaa. Oikeasti. Puolueet on jaettu etnisyyden perusteella eli malaijeille on oma puolueensa, kiinalaisille omansa ja intialaisille omansa. Malaijien puolue UMNO on hallinut jo vuosikymmeniä eikä loppua ole näkyvissä. Se on tähän saakka ollut kova bumiputra-politiikan kannattaja, eli sen, että malaijeilla on erityisoikeuksia muihin kansanosiin nähden. No, tämä nyt on tietenkin aiheuttanut närää muissa kansanryhmissä. Kiinalaisten ja intialisten kun tarvitsee tehdä enemmän töitä, että päääsevät samaan asemaan kuin malaijit. Malaijien taas ei tarvitse juuri edes yrittää, ja silti voivat menestyä elämässään ja elellä mukavasti valtion holhouksessa, kouluttaa lapsensa yliopistossa ja lähettää valtion stipendeillä ulkomaille. Tästä taisin jo joskus mainitakin.

No, nyt UMNO on lanseerannut uuden politiikan, nimeltään 1Malaysia. Sen ideana on korostaa, kuin hirmuisen ihanaa on kun Malesia on niin kultuurisesti moninainen, mutta silti, ah, niin harmoninen. Tai se nyt ainakin on tarkoitus. Tätä varten pääministeri Najib Razak on lanseerannut omat nettisivut ja jopa blogin. Myös nuorille on suunnattu oma nettisivunsa, Facebook-ryhmä, Twitter-tili yms. Eräälläkin semivirallisella sivustolla kerätään ihmisiltä tarinoita, kuvia ja videoita siitä, miten 1Malaysia-konsepti toteutuu käytännössä Malesiassa. Siellä sitten hehkutetaan, miten eroista huolimatta kaikki puhaltaa yhteen hiileen ja ovat kuin yhtä perhettä. Justiinsa joo...

Totuus on, että eri kansanryhmät pysyvät visusti omiensa parissa ja esimerkiksi avioitumista yli "roturajojen" karsastetaan. Ja kyllä, täällä tosiaan puhutaan roduista. Kaikissa kaavakkeissakin paikallisten pitää panna raksi ruutuun, mitä "rotua" edustavat.

Virallinen kanta on, että tämä ei suinkaan tarkoita, että Malesia olisi rasistinen. Oikeampi sana on "etnosentrinen" (anna mun nauraa...):

"In societies like ours, the physical characteristics of a community have very little bearing upon its relations with another community. Attitudes in various spheres of activity are not shaped by these characteristics. This is why it is wrong to use the term ‘race’ or ‘racist’ or ‘racism’ in any discourse about community relations in Malaysia. It would be more accurate to describe Malaysia as an ethnocentric society given our preoccupation with ethnicity."
(Lähde: http://yayasan1malaysia.org/blog/press-release/2010/10/21/press-statement-it-is-not-racism/)

Kaikki eivät kuitenkaan ole ihan ymmärtäneet, mistä koko touhussa on kysymys. Tällä viikolla UMNO pitää puoluekokoustaan ja siellä etenkin UMNOn nuorisojärjestöjen jäsenet olivat kysyneet, mistä koko 1Malaysia-touhussa on kyse, kun ei kuulemma ollut oikein valjennut. Eikä ihme. Aika keinotekoiseltahan koko yhtenäisyyden ja harmonian korostamistouhu kuulostaa, etenkin kun samaan aikaan jatketaan kansan lokeroimista etnisyyden perusteella. No, asian selventämiseksi ensi viikolla on luvassa seminaari aiheesta "median vastuu 1Malaysia-politiikan toteutumisessa". Taidan mennä uteliaisuuttani kuuntelemaan, mistä kummasta on kyse.

Tähän loppuun lisään vielä toisen vakioärtymyksenaiheen eli liikenteen. Tämä juttu tuli vastaan tiistain lehdessä:


Tilanne on ollut sama jo 15 vuotta ja muutama raiteille on kuollutkin. Mutta näkyykö kävelysiltaa? Ehei. Mur...

Ei mikään tavallinen perjantai-ilta

Kävin tänään tosiaan katsomassa kantonilaista oopperaa. Tiesin kutakuinkin, mitä tuleman piti, mutta oli se silti aikamoinen setti. Kaksi tuntia laulua kovaa ja korkealta. Ja mitäänhän siitä ei tietenkään ymmärtänyt. Alussa toki kerrottiin tarinan tiivistelmä, mutta kun joku pitää lavalla puolen tunnin monologin laulaen, ei sekään oikein auta. Ja sävelkulut ovat kiinalaisessa musiikissa sen verta länsimaiselle nuottikorvalle outoja, että kuuntelemaan joutuu ihan totuttelemaan. Ei esimerkiksi helpolla pysty sanomaan, laulaako joku puhtaasti vai ei. Jos nyt meikäläisen nollamusikaalisuudella pystyisi muutenkaan...
Esityksestä jäi myös puuttumaan paljon kun ei ymmärtänyt sen takana olevaa symboliikkaa. Olenhan minäkin siitä monene otteeseen lukenut, mutta eipä näemmä ole pysyvästi mieleen tarttunut. Pukuloiston, hienon maskeerauksen ja loppuun asti harkitun ja harjoitellun liikekielen päälle minäkin sentään ymmärsin.



Jos haluaa katsoa, mistä koko hommassa on kyse ja kuulla, miltä kieunta oikeasti kuulostaa, niin tuossa on pientä maistiaista. Käsivaralta vaikuttaisi olevan kuvattu, mutta kyllä siitä silti jyvälle pääsee.




Jos jaksaa kuunnella tarpeeksi pitkälle, niin mukaan tulee naisäänikin. Jos ei jaksa, niin tässä pätkässä nainen aloittaa heti alusta:






Mutta oli se kyllä upea kokemus noin kaiken kaikkiaan. Todella vaikuttavaa ja myös näyttelijöiden into oli hienoa kokea. Kyseessä oli siis harrastajaryhmä. Mukana oli myös työpaikan naapurissa sijaitsevan Hok Choon -supermarketin kukkakauppias. Yhdelle työkavereista selvisi siis tänään, miksi se myyjä aina hoilottelee menemään visionäärisiä kukkapuskiaan sitoessaan :D Se poika taisi olla meidän kaikkien suosikki. Esitti naista paremmin kuin useimmat naiset. Vähän sama efekti kuin drag-queenien kohdalla. Sitä vaan katsoo, että osaapa tuo liikuttaa käsiään/ kävellä/ elehtiä kauniin naisellisesti ja elegantisti. Kuvan keisarin jalkavaimo on siis mies. Toinen kuvassaolija ei ole keisari, kuten kuvaan ehkä kuuluisi, vaan työkaverini Timo.


Shown loputtua fanit todellakin kutsuttiin lavalle näyttelijöiden kanssa kuvattaviksi. Itse en lavalle rohjennut, joten Timo saakoon poseerata tässäkin suosikkikukkakauppiaansa kanssa. Yleensä hän on kameran toisella puolella kuvaamassa tanssijoita, laulajia ja näyttelijöitä, joten on vain oikeus ja kohtuus, että joutuu välillä itsekin kuvattavaksi.



Näytelmässä oli toinenkin ristiroolitus, sillä kenraalia esitti myös nainen. Ja hyvin esittikin. Alla oleva kenraali prinsessansa kanssa on siis nainen.


Ai niin, muistinko mainita, että kuvaus oli koko esityksen ajan ehdottomasti kielletty. Se ei kuitenkaan estänyt paikallisia (kiinalaisia) räpsimästä menemään kameroillaan ja yksi taisi videoidakin koko kaksituntisen esityksen. Itsekin ensimmäisen esityksen jälkeen rohkaistuin ja kaivoin kameran esiin.

Pitää vielä tähän loppuun hehkuttaa, että löysin asunnon. Jee! Ja asunto on aivan mieletön. Jos tämäkin asunto on jo hulppea, niin se on hulppea pontenssiin 10. Muutan joskus tässä viikonlopun aikana ja lupaan hommata tänne kuvia hetimmiten kun niitä on.

Kulttuurien sekamelskaa malesialaisittain

Tässä nyt ihan ensmätteks se kissanpentukuva, jota lupailin :) Pienokaisen hännälle on sattunut vissiin joku haveri, mut muuten oli varsin topakka tapaus. En saanut parempaa kuvaa kun ei se meinannut pysyä paikallaan.

Sunnuntain kunniaksi ja hyvien yöunien innnoittaman ajattelin kirjoittaa vähän Painavaa Asiaa Malesiasta. Saatte sitten kertoa mielipiteenne, haluatteko vastedes lisää painavaa asiaa vai mieluummin jotain muuta.



Malesia on itse asiassa paljon kiinnostavampi maa kuin olin alunperin ajatellut. Kiinnostavaksi tämän tekee eritoten täällä vallitseva kulttuurien, kielten ja uskontojen sekamelska ja miten se vaikuttaa vaikka nyt arkeen, arkkitehtuuriin, lainsäädäntöön ja niin edelleen. Täällä siis suurin osa väestöstä kuuluu nk. bumiputra-ryhmään, eli ovat joko malaijeja tai eri alkuperäiskansojen, esimerkiksi orang asli -kansan, edustajia. Lisäksi neljännes väestöstä on kiinalaisia ja kolmantena vielä on iso joukko intialaisia. Kaikki puhuvat omia kieliään ja noudattavat omia uskontojaan. Malaijit ovat lain mukaan kaikki islaminuskoisia ja puhuvat malaijia (kielen virallinen nimi on bahasa melayu), kiinalaiset puhuvat eri kiinan muotoja ja ovat joko buddhalaisia, taolaisia tai muita, mitä kiinalaiset nyt tuppaavat olemaan, ja intialaiset taas ovat suurimmaksi osaksi hinduja tai buddhalaisia ja puhuvat hindiä tms. Myös englantia puhutaan yleisesti, mutta tärkein yhteinen kieli on malaiji.

Uskonnollisena maana Malesia ottaa erittäin hyvin huomioon muutkin uskonnot kuin islamin ja kun täkäläistä karttaa katsoo, se onkin täynnä eri uskontokuntien pyhien paikkojen merkkejä. Eri uskonnot myös näkyvät arjessa. Sen mainitsinkin jo, että kiinalaisten rakentamien talojen edustalla on aina myös alttari ja että paikalliset naiset kulkevat aina julkisilla paikoilla hunnutettuina. Paikallisten vakaumuksen lujuudesta en ole erityisen vakuuttunut, mutta valtiolla sitä vakaumusta riittää kansalaistenkin puolesta. Esimerkiksi malaijeilta on uhkapeluu, alkoholin osto ja joogatunneille meno kielletty. Isoveli valvoo, ettei vain menisi kansalta taivaspaikka sivu suun. Huvittavaksi asian tekee se, että intialaiset ja kiinalaiset ja muut kyllä saavat tehdä mitä mielivät, heitä ei kukaan kyttää.

Vaikka äskeisestä voisi kuvitella, että ei ole hauskaa olla malaiji, niin kyllä heitä hemmotellaankin. 1960-luvun rotulevottomuuksien jälkeen hallitus sääti nk. bumiputra-lain, jonka mukaan malaijit saavat tiettyjä etuoikeuksia. Heille on aina varattu tietty osuus paikoista yliopistolla, hyvistä viroista ja jopa kiinalaisomistuksessa olevista yhtiöistä on pakko varata tietty osuus malaijeille. Valtio myös tönii kaikin keinoin malaijeja eteenpäin elämässä ulkomaan opiskelustipendien sun muiden avulla. Kuala Lumpurissa on myös kokonaisia malaijeille varattuja asuinalueita. Seurauksena on, että malaijit tietävät, että ilman sen kummempaa yrittämistä he voivat elää leppoisan ja taloudellisesti turvatun elämän, kun taas kiinalaiset ja intialaiset joutuvat rehkimään niska limassa pystyäkseen samaan. Käytännössä kuitenkin parhaiten tästä kaikesti huolimatta taitavat silti pärjätä muut kuin malaijit. Ehkä juuri siksi, että he tottuvat tekemään töitä menestyksensä eteen. Malaijit taas ovat laiskan maineessa, ja pakko sanoa, että mielestäni ansaitusti.

Kaikilla kansallisuuksilla on myös omat koulunsa ja kaupunginosansa, tv-kanavansa ja lehtensä. Tässä kuvassa on niin hindinkielisiä lehtiä, kiinalaisomisteisia englanninkielisiä kuin malaijipuolueen alainen lehti. Sain töistä tehtävän selvittää, kuka minkäkin lehden takana on ja mitä asioita ne ajavat. Se on oikeastikiinnostavaa hommaa, vaikken ole vielä siinä pitkällä. Saan myös kirjoittaa jonkun tekstin kiinalaisista Malesiassa.



Erikoisin näistä erillisistä kaupunginosista on Kampung Baru, joka on malaijeille jo vuosikymmeniä sitten varattu alue. Malaijeilla ei ole siinä määrin rahaa rakentaa kuin vaikka kiinalaisilla joten koko alue on sen näköinen kuin olisi jämähtänyt jonnekin vuosikymmenien taakse. Taloissa ei ole sisällä edes juoksevaa vettä ja muutenkin monet ovat varsin rähjäisessä kunnossa. Pihoilla ja kaduilla juoksee kulkukissoja ja kanoja.






Huvittavinta on, että alue on aivan KL:n keskustassa.



Aikaisemmassa postauksessa kerroin jo Chinatownista, joka tosiaan on kuin pala Kiinaa. Perjantaina kävin katsomassa Brickfieldsin kaupunginosaa, joka on toinen KL:n kahdesta intialaiskaupunginosasta. En ole koskaan Intiassa käynyt, mutta tuolta se varmaan pitkälti näyttäisi. Tuoksut, värit ja äänet kaikki aitoa Intiaa.




Ja se ruoka! Kävin syömässä ravintolassa, jossa oli 45 erilaisen intialaisen kasvisruoan buffet, josta sai ladata lautaselle banaaninlehden päälle mieleisensä. Hintaa aterialle tuli taas kerran noin euron.



Kävin myös ihastelemassa kauppoja, jotka myivät ihanan värikkäitä kankaita, sareja ja koruja. Suurin osa intialaisista naisista täällä pukeutuu hyvinkin perinteisesti intialaisittain.




Äänimaisemaan Brickfieldsissä puolestaan kuului Bollywood-hitit, jotka raikasivat levy- ja leffakapupoista. Samaten tuntui, että joka nurkan takana oli hindutemppeli tai -alttari tai vähintäänkin takkutukkainen askeetti.


Pian lähden ihmettelemään lisää täkäläistä intialaista menoa Batu caves -temppelialueelle.