Maanpäällinen paratiisi: Ubud

Toissa viikonloppu oli viisipäiväinen, joten käytin tilanteen hyväkseni ja lähdin reissuun. Olin kuullut monelta, että Balilla kannattaa ehdottomasti käydä ja myönnettäköön, että kyllä sen Eat, Pray, Love -elokuvan katsominenkin matkakohteen valintaan vaikutti. En tosin lähtenyt etsimään omaa Felipeäni, vaan katselemaan maisemia ja tutustumaan kulttuuriin. Ja pakko sanoa, että Bali vei kyllä heti ensikohtaamisella jalat alta. Olin reissussa viisi päivää, jonka aikana ehdin niin koluta museoita, patikoida maaseudulla, nauttia kulttuurista ja ihastella auringonlaskua meren rannassa. Mahtava reissu siis kaiken kaikkiaan.

Olin kuullut, että Ubudissa pitää ehdottomasti käydä katsomassa tanssia. Jos hyvä tuuri käy, pääse pällistelemään paikallisten tanssia ihan ilman maksua, sillä tanssi kuuluu olennaisena osana paikallisten kulttuuriin ja uskontoon. Jotka tuntuvat uuten olevan lähes yksi ja sama asia, niin vahva roolo uskonnolla on balilaisten elämässä. Paikalliset ovat 95-prosenttisesti hinduja, mutta heillä on hyvin omintakeinen versionsa hindulaisuudesta. Siinä on paljon animistisia piirteitä ja vaikutteita kansanuskonnoista. Ja samalla myös jotain hyvin vetoavaa, vaikken erityisesti uskonnoista perustakaan. Erityisesti se, miten balilaiset saivat uskonnon niin mutkattomasti osaksi arkeaan ja osallistuivat kaikki sen harjoittamiseen, oli jotenkin hyvin vetoavaa.

Balilla siis temppeleitä oli joka paikassa. Tässä yksi jokseenkin kasvillisuuden peitossa ollut yksilö.


Kuuluisa temppelialue Ubudissa on Sacred Monkey Forest Sanctuary, jossa sijaistee useampikin tärkeä temppeli. Ja nimenmukaisesti myös useampi apina. Kävin alueella kävelemässä sunnuntaiaamuna kahdeksan aikaan kun ketään muuta ei ollut mailla halmeilla. Oli aika jännä tunnelma.



Ja apinoita oli alueella tosiaan joka paikassa.

"Mulle kans ruokaa, joohan joohan joohan..."

"My prrecioussss..."

Apinainsinööri


Jumalten ruoka maistuu myös apinoille ja kulkukoirille,
niissä kun on monesti keksejä tai karkkeja lisänä.

Balilaiseen hindulaisuuteen kuului myös tärkeänä osana uhrilahjat jumalille ja hengille, sekä hyville että pahoille. Niiden tekemiseen oli valjastettu koko perhe. Miehet hoitivat tykötarpeiden hankkimisen ja osan punomisesta kun taas naiset kokosivat uhrilahjat ja hoitivat niiden viemiseen kuuluvat seremoniat.

Jumalten ruokaa

Jumalten ruokaa II

Jos ei itse jaksanut uhrilahjojaan askarrella, niitä kun on työläs tehdä ja niitä kuluu PALJON kun kaikelle pitää olla omansa, voi niitä ostaa myös valmiina torilta. Ylläolevassa kuvassa tyttö valmisteleekin näitä uhrilahjoja myyntiin. Se tori olikin muuten varsin jänän paikka. Tykkään itse aina reissussa kierrellä toreille, ne ovat aina niitä elämänmakuisimpia paikkoja.

Tässä muutama kuva Ubudin torilta.

Kuten sanottua, olin Ubudissa katsomassa tanssiesitystä. En ollut niin onnekas, että olisin osunut sattumalta keskellä tanssiesitystä, joten jouduin maksamaan siitä riemusta, mutta kyllä se kannatti. Hintaa 1,5 tunnin esitykselle tuli n. 7 euroa mutta kyllä ehdottomasti oli sen arvoinen. Esitykseen oli tiivistetty näytteitä monista eri tanssilajeista, joten kyllästymäänkään ei päässyt, semmoista tanssitaidon ilotulitusta oli meininki. Itikoita tosin oli riesaksi asti, mutta onneksi sain lainattua kanssakatsojilta tökötitä niiden karkottamiseksi. Muuten olisin tullut syödyksi elävältä. Katsomo kun sijaitsi lootuslammen keskellä.

Tanssilava katsomoineen päiväsaikaan.
Siellä ne itikat itävät...

Oli myös hienoa nähdä ison joukon miehiä tanssivan. Ja ne tuntuivat olevan aivan tavallisia paikallisia miehiä, jotka leipätyönsä ohessa kuuluivat tanssiryhmään.

Soittimina oli lähinnä erilaisia lyömäsoittimia, kuten bongo ja erilaisia ksylofonintapaisia ja "solistina" yksittäinen huilu. Musiikki oli muutenkin varsin omintakeista, aivan erilaista kuin mitä olen koskaan aikaisemmin kuullut.