Aamiaisbuffetin jälkeen kaikki 18 osallistujaa sulloutui kolmeen henkilöautoon ja autojen nokka käännettiin kohti Sepangin Formula 1 -rataa. Rata oli valittu vierailukohteeksi, sillä onhan F1 yksi Suomen suosituimmista lajeista ja suomalaiset kuskit maailmankuuluja. Heikki Kovalainen ajaa malesialaisomisteisessa Lotus Racing -tallissa ja on siten kenties Malesiassa tunnetuin suomalainen. Oli siis enemmän kuin paikallaan, että myös me kävimme tutustumassa lähemmin Formula 1:n maailmaan.
Radalla meitä vastassa oli Arwin Randahwa, joka lyhyen tervetulopuheenvuoron ja johdannon jälkeen pyysi meitä ajamaan automme peremmälle rata-alueelle. Kierroksen aikana pääsimme tutustumaan paikkoihin, joihin ei suinkaan kuka tahansa peruspulliainen pääse itse kisan aikana, sillä formulalippujen hinnoissa vain taivas on rajana. Sepangin radalle voi kuulemma tosin ostaa myös edullisempia lippuja, jos vain on ajoissa liikkeellä eikä välitä siitä, että joutuu istumaan kaiken päivää polttavan auringon alla. Vinkkinä siis, että jos moinen kiinnostaa niin nyt olisi aika varata. Jos taas rahaa löytyy ja sitä on valmis käyttämään, voi formuloita katsella myös mukavammin ilmastoidussa tilassa kuohuviiniä missien seassa siemaillen. Voi sitten formuloiden kyllästyttäessä katsella vaikka koreita sääripareja. Ei hullumpaa.
Ja kaikki sit leikkii, ettei näe peukaloa vasemmassa yläkulmassa, jookos?
Kierroksella näimme monia kiinnostavia paikkoja kuten huoneen, josta käsin kisan kulkua valvotaan ja jossa kaikki tärkeät päätökset tehdään, joka tosin oli yllättävän low-tech (kuva yllä), palkintokorokkeen ja Perdana-sviitin, jossa kuninkaalliset ja kutsuvieraat katsovat kisoja. Uskoisinpa, että jopa ne meistä, jotka eivät tullessaan olleet olleet kovin kummoisia formula-faneja, kuten minä, innostuivat saadessaan tilaisuuden päästä niin vaikeapääsyisiin paikkoihin ja kuullessaan, mitä F1-kisojen aikana kulissien takana varsinaisesti tapahtuu.
Vierailun aikana pidettiin luonnollisesti myös koko joukko valokuvaustaukoja. Tässä meikäläisen palkintopalliposeerausnäyte:
Vierailun lopuksi saimme vielä yllätyksenä tilaisuuden päästä kaasuttelemaan itse radalle. Valitettavasti oikeiden formuloiden sijaan jouduimme tyytymään omiin, hitaampiin autoihimme. Ehkä parempi niin, sillä radan tiukat mutkat ja kaarteet tuntuivat vatsanpohjassa jo näinkin, m. Olisi mulla hieno videokin radalla hurjastelusta, mut ei tää täkäläinen netti kykene semmoisia lataamaan. (Oikeasti, netti on täällä kuin Suomessa 90-luvulla!)
Ratavierailun jälkeen suuntasimme kohti Tanjung Sepatia, pientä kalastajakylää Sepangin Kultarannikolla, ja siellä odottavaa lounasta. Määränpää oli pieni ravintola aivan meren rannalla, joka vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta on kuuluisa kala- ja äyriäisruoistaan. Ja mistäpä voisikaan saada tuoreempaa kalaa kuin ravintolasta, jonka viereiselle laiturille kalastusalukset kiinnittyvät tuodessaan saaliinsa maihin myytäväksi.
Ravintolassa syöty lähinnä meren antimista koostunut ateria olikin toden totta maukas ja lisäksi uskomattoman edullinen. Ken haluaa käsityksen ruoista, niin katsokoon täältä. Päivänvalossa ravintola on tosiaan aika nuhjuisen näköinen, mutta pimeän tultua se on varmasti todella hieno. Meri kun oli aivan ravintolan edustalla.
Aterian päätteeksi halukkaat ehtivät vielä käydä kävelemässä kylän maamerkin, Rakastavaisten sillan, päästä päähän katsomassa merimaisemia. Silta ei ollut kaikkein luotettavimman näköinen, mutta kyllä se kesti. Ja muut sentään ajoivat sitä pitkin peräkärry täynnä kalaa ja miehiä. Lisää kuvia ja tekstiä Tanjung Sepatista löytyy esim. tästä blogista.
Seuraava etappi oli Banghuris Homestay, usean pienen kylän yhdessä perustama maaseutumatkailuyritys, joka tarjoaa vieraille monenmoista viihdykettä tehdasvierailuista sekä musiikki- ja tanssiesityksistä kylän arkeen osallistumiseen. Kyläyhteisöllä on myös omia hedelmäpuutarhoja, jonne vieraat saavat istuttaa oman hedelmäpuunsa. Nyt siis myös meillä on siellä oma mangopuu, jonka kasvua voi käydä seuraamassa. Hedelmiä se tosin tuottaa vasta jotain viiden vuoden päästä, mutta kai sitä voi aina yhden hedelmän naapuripuusta varastaa. Reissulla ei tarvinnut varastaa, vaan kaikille halukkaille tarjottiin hedelmiä kotiinviemisiksi. Sain kookospähkinän. Mitä sille pitäisi tehdä, sitä en tiedä.
Meidät kierrätettiin myös paikallisia herkkuja, currypiiraita, suolaisia banaanilastuja ja muita pikkupurtavia valmistavissa yrityksissä. Halukkaat pääsivät myös itse kokeilemaan taitojaan niiden tekemisessä ja maistiaisiakin toki saimme.Sijoitus kannatti varmasti yrityksiltä, koska vaikka popsimme kohmalokaupalla banaanilastuja, niin kyllä kotiinkin lähti säkkikaupalla ostoksia.
Ja ei, tuo rypyttäminen ei ole lainkaan niin helppoa kuin näyttää.
Päivän ohjelman päätti paikallisen yhtyeen musiikkiesitys, jonka aikana rohkeimmat innostuivat paikallisten johdolla kokeilemaan myös perinteistä malesialaista tanssia. Itse asiassa se oli meidän toimistomummo Sia, joka sai muut houkuteltu tanssaamaan. Ihana täti-ihminen, se Siia. Ja tanssii kuin 17-kesäinen neitokainen. Ja juu, arvasitte oikein, olin se minäkin siellä tassua toisen viereen laittamassa. Ja ei, siitä ette saa kuvamateriaalia. Tosin en se minä ole, joka niitä kuvia pihtaa. Muutkin suomalaiset, ei aivan Siian kanssa yhtä sulokkaasti tanssineet, vastustivat ajatusta. Minä näytän kurjelta, ja eräs nimeltä mainitsematon osallistuja taas vaikuttaa tanssivan robottitanssia :D
Päivän lopuksi joimme vielä mehut perinteisessä malesialaisessa kodissa. Pakko sanoa, että siellä ei kyllä oltu värien suhteen arkailtu.
Kaiken kaikkiaan päivä oli varmasti kaikille elämys. Ensi vuonna Malesian F1-kisojen aikaan katsomossa saattaa lisäksi hyvinkin olla muutama sinivalkoinen lippu lisää Heikkiä, tai tuttavallisesti vain Heksaa, kannustamassa. En minä tosin. Liika kallista moinen. Sijoitan mieluummin sen rahan johonkin järkevään. Kuten sanotaanko vaikka korkokenkiin.
