Alligaattoreita, eikun iguaaneja viemärissä

Olen nyt siis jo viidettä päivää Malakassa. Tarkoitus ei suinkaan ollut viipyä näin pitkään kun tänäänhän olisi ollut jo töitäkin, mutta minkäs teet kun migreeni tulee ja pilaa suunnitelmat. Ja välillä kun oikein koskee ja kiukuttaa niin tuntuu, että pilaa elämänkin. Ei meinaan ole kivaa, että aina lämpimissä maissa saan kolmipäiväisiä migreenejä joka viikko. Etenkin kun olin ajatellut, että tämä Aasia olisi iso osa tulevaisuuttani. aika hankalaa olla mukamas Aasia-asiantuntija, jos ei migreenin takia pysty oleskelemaan kuin kylmemmissä maissa. Näinköhän sitä joutuu tulevaisuuden suunnitelmat pistämään migreenin takia uusiksi? Tänään migreeni jyllää siis jo neljättä päivää, mutta pakko silti koettaa jaksaa matkata kotiin. Tabut ei tepsineet tällä kertaa ja kiinalainen hierontakin, vaikka muuten taivaallista olikin, toi helpotusta vain hetkeksi.

Mutta asiaan siis, eli niihin iguaaneihin. Olin kuullut jo aikaisemmin, että täällä saattaisi nähdä isojakin liskoja, sellaisia yli metrin möhkäleitä. Kuala Lumpurissa niitä ei ole vielä tullut vastaan, mutta täällä Malakassa sitäkin enemmän. Kolme olen nähnyt tähän mennessä, kaksi joessa ja yhden aivan jalkojen juuressa viemärissä.

Ensummäisen kun näin olin istumassa kahvilassa joen rannassa ja se lisko oli siinä aivan lähellä vedessä. Ehdin räpsäistä siitä kuvankin, jota näytin kahvilan omistajalle ja kysyin, mikä lisko oli kyseessä. Hän tunnisti liskon iguaaniksi ja kertoi niitä näkyvän paljon kun joessa oli kalastajien jäljiltä kuolleita kaloja. Liskot kuulemma nousivat siitä vierestä maijin ja joskus kun menevät suunnista sekaisin, oikaisevat ravinyolan poikki takaisin veteen. Tämä yksilö pysyi onneksi kiltisyi vedessä, kävi vain napsaisemassa kiolleen kalan parempiin suihin ja jatkoi matkaansa.

Seuraava lisko tuli vastaan paikassa jossa ei ollut vedestä tietoakaan. Siellä se nökötti viemärissä ja näytti kovasti siltä, ettei tienny, mihin mennä.