15.11.10

Singapore eli Malesian vastine Ruotsin risteilylle I

Olin tosiaan viime viikonlopun semmoisella ex tempore -matkalla Singaporessa. Ajatus iski torstaiyönä juuri kun olisi pitänyt mennä nukkumaan ja ei muuta kuin selvittämään matkaa ja hintaa ja majoitusta. Varasin ja maksoin netissä bussin Singaporeen ja hintaa meno-paluulle tuli n. 30€. Matka Singaporeen kestää bussilla noin 5 tuntia, mutta onneksi bussit ovat todellista luksusta. En ole missään suomalaisessa liikennevälineessä nähnyt koskaan niin tilavia penkkejä kuin tuossa. Oli esiinkäännettävät jalkatuetkin kuin nojatuolissa konsanaan. Jostain kumman syystä bussissa ei kuitenkaan ollut vessaa, vaikka se muuten oli vaikka kuinka hieno. Outoa.

Singaporessa tuli kuvattua niin paljon, että jaan kuvat suosiolla pariin eri postaukseen. Tämä on nyt siis se osa yksi. Seuraavassa on sitten luvassa enemmän katukuvia.

Kaiken kaikkiaan Singaporesta jäi semmoinen fiilis, että olihan se mukava paikkaa viettää viikonloppu, mutta etten ehkä pitemmän päälle siellä kuitenkaan viihtyisi. Se oli jotenkin kovin kliininen verrattuna Kuala Lumpuriin. Ja eurooppalainen. Itse olen meinaan kovasti tykästynyt sellaiseen aasialaiseen hallittuun(?) kaaokseen ja sekamelskaan, vaikka siitä aina aika ajoin valitankin. Singaporessa kaikki toimi, kaikkialla oli siistiä, hallittua ja järjestelmällistä, jopa liiallisuuteen asti. Kääntöpuolena oli sitten kaikki ne kiellot ja säännöt ja varoitukset, joita oli joka paikka pullollaan.

Parasta Singaporessa oli se, että kaikkialle pääsi nopeasti ja helposti ja monissa tapauksissa vielä jalan. Kuala Lumpurin jälkeen tuntui ihanalta kun saattoi vapaasti kävellä eikä tarvinnut huolehtia siitä, miten tällä kertaa keplottelee itsensä vilkkaasti liikkennöidyn kadun toiselle puolen. Kaikkialla kun oli jalankulkutunneleita, suojateitä ja jalankulkusiltoja, monesti jopa useampi edellämainituista samassa paikassa. (KL:ssä taas jotkut ovat menneet niinkin pitkälle, että ovat napanneet taksin, vain jotta pääsevät kadun toiselle puolen. Jotkut. En siis minä.) Kuulin myös tarinan norjalaisesta, jonka poliisi oli pysäyttänyt kävelemästä Jalan Ampangilla eli kaupungin pääkadulla, jolla esim. suurin osa suurlähetystöistä sijaitsee. Poliisi pysäytti miehen vain siksi, että heistä käveleminen oli itsessään epäilyttävää kun moinen ei poliisien mukaan ole kaupungissa tapana.

Singaporessa myös oli oikeasti todella siistiä, eikä kyseessä siis ole mikään urbaani legenda. Kaikissa vessoissa oli vessapaperia ja toimivat lukot. Tässä on esimerkki pelottavasta singaporelaisesta käsienkuivausvehkeestä. Musta se näytti ihan grilliltä tai joltain säteilytyslaitteelta, mutta niin vain piti kädet sinne väliin laittaa.





Ensimmäisenä päivänä kiertelin katuja aivan summamutikassa ja sitten suuntasin kasvitieteelliseen puutarhaan. Päivä oli todella kuuma, ja järkeilin, että sieltä saattaisi löytyä muutama vilpoisampi paikka. Toinen vilvoitteluvaihtoehto olisi olut kauppakeskuksissa kiertely, joka on ilmeisesti paikallisten kansallisurheilulaji (kuten myös malesialaisten), mutta siihen puuhaan tarvitaan pätäkkää. Ja minullahan ei semmoista ole. Olenhan sentään nimellisesti työtön.

Orkideapuutarhassa otin melkein joka puskasta kuvan, joten laitetaan niitä nyt sitten tähänkin. Ainakin äiti ja täti tykkäävät, jos sattuvat vilkaisemaan. Syynä kukkakuvienräpsimiseen oli tosin se, että olin niin myöhään liikkeellä, että ajattelin paremmaksi juosta koko alueen nopeasti läpi, mutta ottaa kukista kuvia ja tuijotella sitten niitä kuvia kotona oikein ajan kanssa.












Kasvitieteelliseen puutarhaan meno olikin parempi idea kuin edes itse tiesin, sillä siellä sattui olemaan ilmaiskonsertti juuri sinä iltana. Konsertin nimi oli "Chopin by the lake" ja pianisti oli New Yorkiin asettunut italialaispianisti. Oli tunnelmallista istua järven rannalla musiikkia kuuntelemassa ja katsella, kuinka ilta pimeni.



Musta on täällä muutenkin kuoriutunut oikein kulttuurinystävä ja tällä kertaa kulttuuri ei siis tarkoita indie-bändien keikkoja hikisillä klubeilla ja epämääräisiä festareita, kuten viime kesänä Pekingissä, vaan enempi juuri korkeakulttuuria. Mutta jotenkin työn kautta tulee kutsuja enimmäkseen joihinkin aivan muihin tilaisuuksiin kuin niille rokkiklubeille. Mutta mikäpäs siinä. Toivottavasti tämä nyt ei sentään tarkoita sitä, että olisin tulossa vanhaksi. Iik. Pitääpä ihan varuilta ottaa selvää, missä täällä sijaitsevat ne hikisimmät rokkiklubit, että pääsen vähän tasapainottamaan kulttuurikokemuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti