Suurin ongelma Malesian elefanteilla, eli Aasian elefanteilla, on elintilan pieneneminen sademetsien hävitessä (lue: sademetsiä hävitettäessa, eiväthän ne suinkaan itsekseen häviä), minkä seurauksena elefanttien ja ihmisten kohtaamiset yleistyvät ja näissä kohtaamisissa ihmisen edut voittavat. Norsulaumat eivät nimittäin ole mitään toivottuja vieraita öljypalmuplantaaseilla, sillä ne saavat paljon tuhoa aikaiseksi. Tämän vuoksi kokonaisia laumoja koetetaan "elefanttipartion" avulla siirtää toisaalle, jonnekin missä niillä olisi enemmän elintilaa. Ja tämähän ei suinkaan ole mitään helppoa puuhaa. Taman Negaraan eli Malesian suurimpaan kansallispuistoon ihmisten kanssa törmäyskurssille joutuneita elefantteja on koetettu siirtää jonkin verran, muttei ole mitään takeita siitä, että ne pysyvät siellä, minne ne siirretään. Elefanttien reviiri kun on luonnossa todella suuri.
Kuala Gandahissa elää siis kolmisenkymmentä eri ikäistä elefanttia, joilla ei ole muutakaan paikkaa, minne mennä. Ne ovat jääneet yksin eroon laumastaa, loukkaantuneet tai eivät muuten pärjäisi luonnossa. Kaikki paikan suojatit ovat siis syntyneet vapaana viidakossa. Suojapaikan toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön ja (puolipakollisiin) lahjoituksiin. Keskuksessa järjestetään siis käytännössä maksullista ohjelmaa vierailijoille, jotta paikka pysyy pystyssä.
Olin myös etukäteen kuullut työkaverilta, että häntä norsut olivat lähinnä säälittäneet, mutta ei paikka nyt oikeastaan hullummalta vaikuttanut. Väärinhän se on, että norsujen yhtenä päätehtävänä keskuksessa on vierailijoiden viihdyttäminen, mutta kai se kuitenkin on niiden omaksi parhaaksi. Eikä pikkunorsuja ainakaan tuntunut haittaavan se, että vierailijat kilpailivat siitä, kuka seuraavaksi saisi ruokkia niille pähkinöitä, päinvastoin :D Ja kyllä keskus samalla myös tarjoaa tärkeää tietoa elefanteista ja niiden suojeluntarpeesta.
Huomaa pikkuisen toinen etujalka, josta puuttuu pala. Hoitaja kertoi, että se oli jäänyt kiinni salametsästäjän ansaan ja siksi menettänyt jalkansa. Esimerkiksi tuolla norsulla ei olisi ollut kovinkaan kummoisia mahdollisuuksia selvitä luonnossa.
Ruokkimisen lisäksi norsuilla sai myös ratsastaa pienen kierroksen ja sitten luvassa oli "uintia elefanttien kanssa". Aamuiset rankkasateet olivat nostaneet joen pintaa niin, että vain uimataitoiset aikuiset saivat osallistua tähän ohjelmanumeroon. Minä ja Elina päätimme ottaa vierailusta kaiken irti joten suuntasimme pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet. (Uimapukua tai bikineitähän ei siis paikassa suvaittu häveliäisyyssyistä, joten menin uimaan kaikki vaatteet päällä ja loppupäivän kuljin t-paidassa huivi vyötäisillä hameena.) Kun palasimme joen rantaan, muut uskalikot olivat jo nousemassa joesta vaatteet vettä valuen, kun taas norsu seisoi laiturin vieressä vedessä varsin tyynen näköisenä. Me olimme ainoat muut, jotka halusivat juuri vedestä nousseiden lisäksi kokeilla "norsu-uintia", joten meidät viittilöitiin saman tien laiturin reunalle ja nousemaan siitä norsun selkään. No, ei siinä sitten muuta kuin selkään vain. Meillähän ei ollut harmainta haisuakaan siitä, miten edellisten "norsu-uinti" oli sujunut. Kun Elina oli myös viittilöity istumaan saman norsun selkään, eläin otti yhden askeleen eteenpäin --- ja molskis. Norsunpentele siis kippasi itsensä kyljelleen veteen ja samalla meidät selästään. Meni hetki, ennen kuin edes tajusi, mitä oli tapahtunut. Jotenkin sitä oli odottanut, että ensin vähän ratsasteltaisiin joenuomaa pitkin norsun selässä. Mutta ei. Humpsista vaan ja jorpakossa oltiin. Ja kaikki muuthan luonnollisesti tiesivät jo etukäteen kupletin juonen, eli tiesivät, mitä odottaa ja nauroivat hersyvästi meidän mulautukselle. Että semmoista norsu-uintia siis se. Tulipahan sekin koettua.
Ja sama kuvina:
Ja vielä yksi kyltti. Mielestäni aika jännä kielto paikassa, jonne tullaan nimenomaan lähestymään elefantteja.
Kuten kuvastakin jo näkyy, norsuilla, etenkin nuorilla on myös vähän todella karkeata karvaa etenkin päässä.
Kuva: Kuala Gandah
Kuvista saan isosta osasta kiittää mukana reissussa ison kameran kanssa ollutta Nickiä. So thank you Nick!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti