Ensimmäinen hyvin arkinen asia täällä on liikenne. Siitä olen avautunut jo monen monta kertaa, mutta se tosiaan vaikuttaa jokapäiväiseen elämään paljon. Tämä kuva on condon luota LRT-asemalle menevältä jalankulkusillalta. Onneksi on jalankulkusilta, muuten tien yli ei ruuhkaisimpina aikoina pääsisi millään.
Sillan jälkeen hyppään junaan ja kuljen sillä yhden pysäkinvälin päähän. Kävelläkin voisi, mutta hauskaa se ei olisi. Loppumatkan joudun joka tapauksessa kävelemään ison tien laitaa liikenteen melussa. Töihin päästessäni olen siis aina hikinen ja janoinen.
Seuraava kuva on condon vieressä olevasta kauppakeskuksesta, jos mokomaa nyt sellaiseksi voi kutsua. Siinä on muutama ravintolaa, pari pientä kauppaa, leipomo, jooga-studio, pesula ja muutama muu satunnainen pulju. Yksi kaupoista on auki ympäri vuorokauden, mikä hepottaa elämää melkoisesti. Sieltä siis käyn ostamassa soijamaitoni ja aamupalakeksini, joita sitten nakertelen töissä työpöytäni ääressä aamukahvin kyytipoikana.
Välillä lähden ostoksille jonnekin muualle, koska tuoreita hedelmiä ei condon viereisistä kaupoista oikein löydy. Silloin suuntaan toreille. Tänään löysin uuden markkinapaikan ihan condon läheltä, LRT-aseman takaa.
Sieltä voi hyvin ostaa hedelmiä kerralla vaikka viikoksi eteenpäin pilkkahintaan, niin kuin tein tänään. Ostin rambutaneja, granaattiomenia ja lohikäärmehedelmiä.
Lisäksi mukaan tarttui vielä kaikenmoisia pieniä herkkuja, kun kerta halvalla sai. Olen meinaan löytänyt täällä itsestäni varsinaisen sokerihiiren.
Tällä hetkellä arkeen kuuluu myös joulunodotusta. Täällä kun lunta on turha toivoa, pitää joulutunnelmaa nostattaa joillain muilla tavoin. Itse tein niin ostamalla joulukuusen, tai siis "joulukuusen".
Joku havupuuntapainenhan tuo kaiketi on. Kiikutin sen tänään kotiin Ikeasta. Ostin askartelukaupasta myös askartelutarpeita, että voin insiraatiopuuskan yllättäessä väkertää "kuuseeni" koristeita. Saatte kyllä sitten lisää kuvamateriaalia, jahka puu on täydessä joulutällingissä.
Töissäkin valmistaudutaan jo jouluun. Huomenna on ohjelmassa toimiston (muovi-)kuusen koristelu, jotta siitä saadaan kuva nettisivuille jouluinfopläjäykseen. Meillä on myös ensi kuun 9. avoimien ovien päivä, mitä varten kirjastokin piti järjestää uuteen uskoon. Samassa hötäkässä tuli siivottua myös varasto, mikä olikin valtaisa homma. Siivoiluun tarjoutui hyvä mahdollisuus viime keskiviikkona, kun töissä olimme vain me suomalaiset ja pulju oli muuten virallisesti kiinni. Paikalliset olivat viettämässä Hari Raya Hajia, kun taas meille suomalaisille ei riittänyt enää vapaapäiviä tälle vuodelle. Oma työpisteeni on kirjaston kanssa samassa huoneessa. Voin joskus vielä siitäkin kuvan napsaista.
Työpäivän kohokohta on luonnollisesti lounas. Aina välillä meillä on kova yritys käydä jossain muualla syömässä, mutta naapurissa sijaitseva kumi-instituutti ruokaloineen on silti
useimmiten suuntana kun lounaan aika koittaa.
Ruokalasta voi joko valita tiskistä haluamansa tai tilata listalta. Itse syön yleensä tiskistä. Meidät tunnetaan siellä jo sen verta hyvin, että juomia ei tarvitse erikseen edes tilata, vaan ne me saamme jo automaattisesti, kanta-asiakkaita kun olemme. Kuvassa Timo, joka nyt on jo siis palannut Suomeen, valkkaa tiskistä päivän ateriaa.
Allaolevan kuvan täti, kuten ei itse asiassa kukaan muukaan henkilökunnasta, ei puhu englantia. Hyvin on kuitenkin pärjätty, ja ihmeen paljon sitä voi kommunikoida vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Sinunkaupat on tehty ja sitä rataa. Tädin nimi on Maja. Välillä joutuu vähän pohtimaan, mitä lautaselta löytyy, kun se pöytään tuodaan, mutta sehän tekee vain arjesta jännittävämpää. Ja jotain jännitystä arjessa pitää olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti