Kun Anne duriania maistoi

Nonni, nyt se on sitten sekin tehty. Siis syöty duriania. Ja olihan se melkoinen kokemus. Se on sekä maultaan että koostumukseltaan jotain mangon ja vaniljanmakuisen Jacky-makupalan väliltä. Tai no jaa, mangoa on lähinnä se koostumus. Ja jälkikatku on oikeasti kamala. Edes valkosipuli + vanha viina ei saa samaa aikaan. Se maku palaa suuhun aina vaan vielä tuntien päästäkin. Ja joku kun oli vielä puhunut siitä, miten durianilla on miellyttävä "lämmittävä" vaikutus. Meikäläinen tunsi lähinnä polttelua vatsassa, mutta se oli kaukana miellyttävästä...

Mutta siis, rohkaistuin lauantaina maistamaan tuota (surullisen-)kuuluisaa herkkua. Moni täällä on sitä jo hehkuttanut ja vakuuttanut, että siihen jää koukkuun kunhan ensin muutaman kerran maistaa. Itse en taida edes yrittää päästä niihin muutamaan maistamiskertaan. Taisi ihan jo yksi riittää. Älkää ymmärtäkö väärin, ei se pahaa ollut. Ensimmäinen puraisu oli jopa oikein herkullinen. Sitten höttöinen koostumus ja päällehyökkäävä maku kävivät pikkuhiljaa ylivoimaisiksi. Aika paljon sain kuitenkin syötyä. Tässä todistusaineistoa:



Yhdessä durianissa oli paljon enemmän syötävää kuin olin ajatellut, vaikka jokaisessa kuvassa näkyvässä köntissä onkin vielä iso kivi sisällä. Meitä oli viisi syömässä yhtä hedelmää ja hyvä kun saatiin syötyä. Suuren ja vavahduttavan duriankokemuksen tapahtumapaikkana oli maantienpiennar, jossa setä myi durianeja kärrystä. Yhdelle hedelmälle tuli hintaa 12 RM eli n. 2,80 €. Ei se "herkku" siis mitään ilmaista ole.


Tässä vielä sopivan durianin valintaa paikallisten durian-asiantuntijoiden johdolla.


Huomatkaa myös myyjän hieno kiinalainen vaaka. Tuommoisen kun löydän halvalla kirpparilta, niin heti ostan.


Meikäläisen jokseenkin epäsiisti olemus durianinkanssaposeerauskuvassa johtuu kaatosateesta ja norsujen kanssa pulikoimisesta. Mutta se on sitten jo toinen tarina.