Maanpäällinen paratiisi: Ubud II

Ubud oli tosiaan kiehtova paikka, sopiva yhdistelmä maalaisidylliä ja kulttuurinkehtoa, jossa oli yhtä lailla kivoja pieniä putiikkeja, museoita ja gallerioita ja hyviä ravintoloita, kuin myös idyllistä maalaismaisemaa ja pieniä kyliä.

Majapaikkana Ubudissa toimi kaksi yötä Jati 3 Bungalows, jossa minulla oli oma bungalow, tai paremminkin oma bungalowin yläkerta. Oli oikein leppoissa istua omalla parvekkeella nauttimassa huonepalvelun tuomaa aamupalaa ja surffailla langattoman verkon välityksellä. Ja hintaa oli 20€/ yö eli ei paha. Bungalowin katto oli bambua, joten sisällä oli ihanan raikasta. Tosin kaikki äänt kuului sisälle, mutta en nyt hirveästi jaksaisi sammakoiden kurnutuksesta melua nostaa. Ihan mukava ääni sekin oli, vaikka siihen välillä yöllä heräsikin.





Lauantaipäivän vietin museoita ja muita nähtävyyksiä kierrellen ja sunnuntaina olikin määrä suunnata iltapäivästä jo kohti Lemponganin saarta. Halusin kuitenkin sitä ennen vielä käydä kävelemässä Ubudin tarjoamissa maalaismaisemissa ja riisipelloilla, joten pakotin itseni ylös klo 6 aamulla ja lähdin liikkeelle heti 7 pintaan. Ajatuksena oli ehtiä rauhassa kävellä pitkähkö lenkki ja välttää päivän kuumin aika. Ikävä kyllä kukaan muu ei tuntunut olevan kaupungissa vielä valveilla ja aamupalan saaminen tuotti hankaluuksia. Omassa majapaikassani aamupalaa olisi saanut vasta klo 8 eteenpäin. Söin lopulta aamupalan eräässä hotellissa ja jatkoin sitten matkaani.

Minulla ei ollut matkassakunnollista Ubudin karttaa, mutta onneksi Malesian suomalaisyhdityksen kirjastosta lainaamani Lonely Planetin Bali-opas antoi tarpeeksi tarkat ohjeet kävelylenkin etapeista, etten päässyt eksymään. Tai no, ehkä loppumatkasta, noin kahden tunnin kävelyn jälkeen, vähän harhauduin oikealta reitiltä mutta ihan mukava se oli sekin reitti. Oli tosiaan aikamoinen off the beaten track -lenkki. Siellä kyläläiset kummastelivat meikäläistä, joka paineli menemään vesipullon kanssa naama punaisena keskellä riisipeltoja. Ihanan ystävällisiä kaikki kuitenkin olivat. Hymyilivät ja tervehtivät, eivätkä tuntuneet olevan moksiskaan siitä, että kalpea hujoppi koikkelehti pitkin heidän peltojaan.

Liikenneruuhkatkin olivat Ubudissa erilaisia kuin täällä KL:ssä

Riisipeltoa

Kukkoja kaupan. Pitivät aikamoista kilpakieuntaa häkeissään.

Ensimmäisen lenkin jälkeen tuntui, että puhtia oli vielä jäljellä joten ajattelin kävellä vielä pätkän toistalenkkiä, koska sen varrella oli määrä olla erilaisia maisemia. Aikaakin oli kulunut vain reilu pari tuntia. Innostuin sitten tarpomaan ihan tosissani. Loppujen lopuksi tulin sitten yhteensä kävelleeksi n. 5 tuntia. Sanotaanko, että yöllä nukutti aikasta makeasti.

Kuvasta ei ikävä kyllä näy, kuinka iso perhonen on kyseessä.
Näin melkein kämmenenkokoisiakin, mutta niistä en saanut kuvaa.

Tämä kuva ei suinkaan ole kävelylenkin varrelta.
Silloin olin niin hikinen ja punainen,
että ei tullut mieleenkään itseäni ikuistaa.

Iltapäivästä tosiaan suuntasin ensin pikkubussilla, jonka takapenkillä nukuin makoisasti koko matkan, Sanuriin ja siitä laivalla Lembonganin saarelle. Se jää kuitenkin seuraavaan kirjoitukseen. Jos otin Ubudista kuvia paljon, niin Lembonganilla otin niitä tolkuttomasti... Odottakaapas vain.