Olen ollut viime aikoina huono bloggari ja laiminlyönyt päivittämisen tyystin. Yritän nyt vielä ennen kuukauden päästä koittavaa Suomeen paluuta korjata vahingon ja päivittää sitäkin enemmän. On meinaan sattunut ja tapahtunut vaikka ja mitä, joten kirjoitettavaa ja kuvia ainakin piisaa. Äiti ja isä olivat täällä joulun yli ja heidän kanssaan tuli reissattua ja itsekseni olen reissannut Siem Reapiin temppeleitä tiirailemaan ja kaksi reissua on vielä edessä, toinen ensi viikonloppuna Saigoniin eli Ho Chi Minh Cityyn ja seuraavana Myanmariin Yangoniin (tai Burmaan Rangooniin, miten sen nyt ottaa). Sen jälkeen Thomas tuleekin jo tänne (jee!) ja taas on reissausta edessä.Mutta nyt palaan menneisiin tapahtumiin ja tunnelmoin vielä auringonlaskuja Lembonganilla.
Olin ajatellut kirjoittaa yhden pitkän postauksen koko saaresta, mutta kyllä ne auringonlaskut ansaitsevat oman kirjoituksensa. Vietin kaksi elämäni hienoimmista illoista juuri Lembonganilla kun vain istuskelin itsekseni hiljaisessa rantaravintolassa ja katsoin, kuinka aurinko laski mereen. Plussaa oli myös se, että ruoka oli hyvää ja halpaa, eikä turisteja ollut saarella nimeksikään eli rauha oli rikkumaton. Oma suosikkini indonesialaisista ruokalajeista oli muuten gado-gado. Kokeilkaa jos joskus satutte sinne maailman nurkalle.
Se oli kaikki kyllä niin hienoa, etten edes yritä sitä sanoin kuvailla. Antaa siis kuvien kertoa. Tässä koosteena kahden illan auringonlaskut.
Käykö kateeksi? Niinpä. En tosin enää hirveästi viitsi ilakoida teidän loskassa kahlaajien kustannuksella, koska paluu Suomeen on edessä jo ennen kuin arvaankaan. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti