Georgetownista kotiutumisen jäkeen päätimme uuden vuoden Kuala Lumpurissa vietettyämme suunnata vielä yhdelle reissulla. Suunnaksi valikoitui Malakka. Se kun on oma suosikkikaupunkini Malesiassa (tähänastisista ainakin), sopivan lähellä ja hyvien kulkuyhteyksien päässä. Sinne hurauttaa bussilla kahdessa tunnissa ja maailmaa muuttuu heti Kuala Lumpurin liikennekaaoksen ja betoniviidakkomeiningin jälkeen kovasti toiseksi.Yhdistän tähän nyt myös kuvia siltä ensimmäiseltä Malakan reissultani parin kuukauden takaa, koska silloin jäi kirjoittamatta Malakasta sen enempää. Liskot sentään silloinkin mainitsin. Liskoja näimme nytkin. Valtava lisko oli heti viemärissä vastassa eikä se edes luikkinut karkuun kuten liskot yleensä. Vahingosta viisastuneena en edes koeta määrittää elukan rotua "liskoa" tarkemmin. Päätelköön kukin itse.
Malakka, samoin kuin Georgetown, on yksi niistä paikoista, joihin kiinalaiset Malesiaan aikoinaan saapuessaan kotinsa perustivat. Kiinalaisia tuli Malesiaan ensi kertaa jo 1400-luvulla. (Tästäkin huolimatta osa malaijeista suhtautuu kiinalaisiin kuin suomalaiset sikaniskat maahanmuuttajiin: "Ne tulee tänne ja vie meitin työt. Painukoot kotiansa siitä.") Ja veihän ne pirulaiset malaijien naisetkin. Ensimmäisinä tulleet kiinalaiset siis menivät naimisiin paikallisten naisten kanssa ja omaksuivat paljon malaijikulttuuria omaan kulttuuriinsa. Seurauksena oli aivan oma kulttuurinsa, joka vasta kiinnostava sekamleska onkin. Näitä kiinalaisia kutsutaan Peranakan kiinalaisiksi tai nimityksillä Baba-nyonya tai Straits Chinese. Heidän jälkeläisiään asuu yhä Malakassa ja Penangissa ja kulttuuria koetetaan kovasti vielä pitää hengissä. Kieli on enimmäkseen jo hävinnyt kun mandariinikiina on vallannut alaa pienemmiltä kiinan murteilta.
Peranakan kiinalaisten tyyli vetoaa meikäläiseen aika lailla. Yleensä en pidä mistään krumeluurista, mutta Peranakan kiinalaisten krumeluurissa on jotain kovin viehättävää. Lisäksi kun tyyliin huonekalujen tapauksessa kuuluu tumma puu ja länsimaista lainatut vaikutteet itämaishenkisesti toteutettuna, niin paketti on valmis. Olin valinnut hotellimmekin, Cyclamen Cottagen, Malakassa sen takia, että sen piti sisustukseltaan edustaa juuri Peranakan-tyyliä. Ja kyllä kannatti!
Cyclamen Cottage
Sijainniltaan hotelli oli ihan kuusessa, mutta muuten mahtava paikka. Parasta paikassa oli ystävällinen omistajapariskunta. Kehuinkin hotellin omistavalle Chrisille hotellin sisustusta ja kerroin pitäväni baba-nyonya tyylistä, jonka vuoksi saimme koko perhe kutsun talon toiseen osaan, jossa pari itse asui. Chris, itse äitinsä puolelta Peranakan kiinalainen, nimittäin keräili kaikkea kulttuuriin kuuluvaa esineistöä, erityisesti koruja, ja oli tehnyt osasta taloaan näyttelytilan kokoelmalleen. Hänen hallussaan kuulemma on Malesian suurin Peranakan-korujen kokoelma. Malesian valtion museot kun eivät kuulemma ole järin kiinnostuneita keräämään vastaavaa esineistöä, koska se todistaa kiinalaisten merkityksestä, vallasta ja vauraudesta maan historiassa. Surullista sinänsä, mutta voi hyvinkin pitää paikkansa. Mies tosiaan esitteli meille kokoelmansa, ja teki sen niin hyvin kuin kokoelmansa rakkaudella kasaan haalinut ylpeä keräilijä vain voi.
Tässä vielä lajitelma muita kuvia Malakasta. Nämä ovat erityisesti sinulle, Thomas, että tiedät vähän, mihin ollaan reilun viikon päästä menossa :)
Malakan riksakuskit ovat lähteneet kilpavarustelun tielle.
Mitä enemmän tilpehööriä, vilkkuvaloja ja mökää kaiuttimista,
sitä ylpeämpi riksakuski. Taustalla häämöttää Stadthuys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti