Malesia keski-ikäisen silmin: Georgetown

Pangkorista suuntasimme taksilla Georgetowniin. Bussillakin olisi päässyt, mutta koska olimme vasta käyttäneet lähes kokonaisen päivän bussilla matkustamiseen, päädyimme kimppataksiin. Se saattoi kulkea suoraan, toisin kuin bussi, joten matka-aika oli neljän-viiden tunnin sijasta vain vajaat kaksi tuntia. Eikä hintakaan ollut paha kun sen jakoi kolmella matkusajalla. Edelleen halvempaa kuin bussilla matkustaminen Suomessa opiskelija-alennuksella. Tämä oli siis myönnytys vanhempien kanssa matkustettaessa. Itse olisin varmasti mennyt bussilla.


Oli muuten taas semmoinen kokemus, joka vahvisti jo ennestään vankkaa uskoani siihen, että ilman iPhonea ei yksinkertaisesti voi elää. Enää ainakaan, nyt kun siihen on jo tottunut. Taksikuski kun ei ollut paikallisia, niin ei myöskään tiennyt, missä hotellimme sijaitsi. (Niin, hotelli, ei hoStelli. Jälleen yksi myönnytys vanhempien kanssa matkustettaessa.) Onneksi olin jo etukäteen etsinyt GPS:llä hotellin ja merkinnyt sen karttaan. Sitten ei muuta kuin GPS päälle ja loppu olikin helppoa, kartta kun näytti sekä meidän sijaintimme ja edistymisemme että määränpään. Ja tämä toimi siis ilman nettiyhteyttä kun kartan oli ladannut etukäteen. On se tekniikka sitten niin hienoa.

Ja jälleen kerran leikkikää, ettette huomaa peukaloa kuvassa.

Georgetownista tykkäsin enemmän kuin Pangkorista, mutta ei se silti Malakkaa voita. Georgetown oli mukavampi kuin Kuala Lumpur, mutta silti jotenkin iso ja meluisa. Mutta historiallisesti Georgetown on kyllä yhtä kiinnostava kuin Malakka. Georgetown kuului siis 1700-luvulla kolmeen Francis Lightin Briteille perustamasta Straits Settlementsista yhdessä Singaporen ja Malakan kanssa. Seuraus oli se, että sadassa vuodessa kaupunkiin muutti tolkuttomasti väkeä, mm. kiinalaisia, intialaisia ja arabeja, sinne rakennettiin vaikka millä mitalla uusia taloja (koska vanhoja ei ollut) ja siitä tuli tärkeä kaupunki alueen kaupankäynnin ja siirtomaahallinnon kannalta. Ja lähtökohtana oli tosiaan ollut parin sadan asukkaan kalastajakylä. Kaupungin kukoistus loppui tosin lyhyeen. Pian Singapore syrjäytti sen siirtomaavallan keskuksena ja Georgetown jäi varjoon. Mikä kaupungin kiinnostavuuden kannalta on oikeastaan hyvä asia. Iso osa kaupungin rakennuskannasta kun on yhä samaa, joka rakennettiin pian Francis Lightin visiitin jälkeen. Uusia taloja on vasta keskustan ulkopuolella.

Osa vanhoista taloista on kunnostettu hienosti ja huolella, ja osa taas saa rappeutua rauhassa. Monesti täysin vierekkäisillä rakennuksilla on aivan päinvastainen kohtalo.



Jotenkin toivoisi, että jostain löytyisi niin paljon rahaa, että kaikki hylätyt rapistuneet/ rapistuvat talot saataisiin kunnostettua. Kyse on kuitenkin Unescon maailmanperintökohteesta. Säälitti esimerksiki siirtomaaherrojen vanhat hulppeat kartanot, joiden puutarhat puskivat heinää ja katto oli romahtamaisillaan. Siitä kaupungista tosiaan löytyisi harrastelijaentisöijille työnsarkaa.

Historiansa ansiosta Georgetwon on Malakan ohella Malesian antiikkikeskuksia. Keskustassa oli paljon ihania pieniä antiikkiputiikkeja, joissa myytiin enemmän tai vähemmän romua. Erityisesti erään kaupan vanhat käsilaukut houkuttivat, mutta sain hillittyä itseni. Juuri ja juuri. (Olen viime aikoina panostanut kenkiin.)

Georgetownissa oli myös paljon eri alojen käsityöammattilaisia.

Clan jetties, eli vanhoja sukujen mukaan määräytyneitä laituriasuinalueita.

Näkymä alkuaterian aikaan pyörivästä ravintolasta,
jonka nimi oli mielikuvituksellisesti Revolving Restaurant.
Oli muuten mahtavan hyvää ruokaa
ja hulppeat maisemat auringonlaskun aikaan.

Seuraavat kuvat on otettu Penang Hill -kukkulalta, jonne nousimme pilvistä säätä uhmaten. Yleensä sinne menee köysijuna, mutta se oli ikävä kyllä remontissa. Hallitus oli palkannut jeeppikuskeja ajamaan turisteja ylös kukkulalle, kovaan hintaan tietenkin. Valitsimme sen vaihtoehdon, emmekä kävelleet ylös, mikä sinänsä olisi ollut enemmän meidän perheen tapaista. Onneksi niin, sillä nousu olisi ollut todella, siis to-del-la jyrkkä. Sen takia sinne ei kuulemma saanut tavallisella autolla ihmisiä kuskatakaan. Aikanaan kukkulalla on ollut siirtomaaherrojen huviloita. Heitä kukkulalle on vetänyt raikas ja vilpoisa ilmasto, ja nykyisinkin se on monien paikallisten pääsyy mennä sinne. Outoja ovat, nämä malesialaiset. Mennä nyt vaseten palelemaan.









Niin kuin jo sanoin, tykkäsin kovasti Georgetownista. Kaupungista tekee mukavan vanhat hieman ränsistyneet rakennukset ja Malesialle hyvin tyypillinen kulttuurien sekamelska, mutta vielä korostuneempana. Kaupungissa kun malaijit ovat vähemmistönä ja kiinalaiset enemmistönä. Se näkyy vähän rennompana meininkinä kuin vaikka Kuala Lumpurissa.

Hotellin edessä ollut iltatori, etualalla äiti ja Isä Mutanen

Isä, Keski-Uudenmaan kovin puukkohamstrari, tutkii veitsiapajia.
Yllättävää kyllä, isä ei tuosta paikasta veistä saanut, vaan minä.
Semmoisen oikein kunnon jytäkän hakkelusveitsen.
Isänsä tytär sanoisi varmaan joku tähän.