Joulu malesialaisittain

Tuli sitten vietettyä joulu ja uusivuosi Malesiassa. Menihän se joulu täälläkin, mutta ei se oikein samalta tuntunut. Toisaalta täällä Malesiassa kaukana kaikesta Suomen joulutohinasta ei saanut millään itseään lietsottua hirmuiseen joulustressiin, mikä minulla (ja kaikilla suvun naisilla) on Suomessa perinteenä. Joulufiilistely oli ainoastaan mahdollista jos oikein pinnisteli, laittoi verhot visusti kiinni ja ilmastoinnin niin lujalle, että sai palella. Sitten saattoi lauleskella joululauluja (omassa tapauksessan kiinaksi, koska koneelta ei muuta löytynyt) ja kuvitella, että ulkona on hanget korkeat nietokset.

Joulutunnelmaan pääsemiseksi sijoitin vähiä varojani muutamaan joulukoristeeseen: kynttilään ripustettavaan pahviseen (korealaiseen) jouluhärpäkkeeseen ja pieneen kuusenkorvikkeeseen koristeineen. Kokonaisuudesta tuli aika säälittävä. "Kuusi" tosin oli omalla säälittävällä tavallaan ihan sympaattinen. Sillä reppanalla vain oli niin ohuet ja hennot oksat, että se ei oikein jaksanut kantaa koristeita.




Maleasialaisista vain harva juhlii joulua, valtaosa väestähän on muslimeja. Jotkut muslimitkin tosin täällä huomioivat joulun ripustamalla moskeijaan jouluvalot. Kuvan moskeija on toinen asuntoni lähimoskeijoista.



Muutenkin joulu on täällä aitoon malesialaiseen tapaan tapojen ja uskontojen sekamelskaa. Tässä näyte Gergetownin Little Indiasta.




Kiinalaisista joku osa on kristittyjä ja heille tietenkin joulu on tärkeä juhla. Siispä parhaiten joulukoristeita löysikin Chinatownista. Siellä oli kauppoja, joista joulukoristeet ja kimallus tursuivat kadulle asti. Ja koristelussahan mikäään ei ole liikaa.






Muille joulu tuntuu merkitsevän lähinnä joulukoristeita kauppakeskuksissa. Tosiaan, kauppakeskusten joulukrääsä tuntui paikallisille olevan Se Joulun Syvin Olemus. Sitä mentiin varta vasten eri kauppakeskuksiin ihmettelemään ja sitten näpsittiin kuvia feikkilumen keskellä. Tähän tyyliin:




Tuossa samaisessa kauppakeskuksessa, eli Pavillionissa, oli myös ohjelmanumerona lumisadetta joka ilta ennen joulua kello kahdeksalta. Se on sitä joulun tunnelmaa, se.

Jossain Malesiassa sentään joulun suhteen onnistuttiin loistavasti, nimittäin jouluruoissa. Äidin ja isän kanssa käytiin jouluillallisella hotelli Nikkossa ja ruoka ei olisi voinut olla parempaa. Buffetillallisen hinta oli n. 100 RM eli n. 25 €. Ei halpaa siis, mutta rahallensa sai kyllä vastinetta. Minä ainakin söin jo pelkkää sushia sen rahan edestä. Kolme tuntia meidän perhe sai viivyttyä notkuvien herkkupöytien ääressä. Se taitaa olla uusi ennätys. Yleensä meidän perheessä syödään jouluateriakin puolessa tunnissa ja perusateriat vartissa. (Minä jään normaalisti yksin pöytään jatkamaan syömistä kun muut ovat jo nousseet, korjanneet pöydän, tiskanneet ja siirtyneet sohvalle tms.) . Minä noudatin vuosien varrella hyväksi havaittuja jouluperinteitä ja söin itseni aivan ähkyyn. Mutta minkäs teet, ruoka vain oli liikaa ja se oli liian hyvää. Noissa kuvissa ei muuten valitettavasti näy jälkiruokapöydän suklaaputoukset (kyllä, monikossa).










Heti pian joulun jälkeen, 30. joulukuuta, onkin vuorossa meikäläisen synttärit. Tänä vuonna mentiin oikein porukalla syömään äidin , isän ja kämppikseni Hudan kanssa yhteen Suria KLCC:n alakerran terassiravintolaan. Kuala Lumpuria tuntemattomille selitettäköön, että se tarkoittaa Petronas-tornien juurelle. Huda juoni tarjoilijoiden kanssa, joten jälkkärikakussani komeili kynttilä (onneksi vain yksi, eikä 28...) ja koko henkilökunta tuli pöydän ääreen laulamaan onnittelulaulun. Menin kerrankin aivan hämilleni ja voi sitä punastelun määrää. En muista moista kokeneeni sitten yläaste- ja lukioaikojen. Kiva ylläri se kuitenkin oli.