Siem Reap ja Angkor Wat: Temppeliyliannostuksen lähteillä

Tänään lähti käyntiin viimeinen työviikko lähetystössä. Aika haikeaa oikeastaan. Ja kovasti olen kasannut itselleni hommia viimeiselle viikolle. Paljon kiinostavaa tekemistä ja kiinnostavaa kirjoitettavaa ja tutkittavaa, aika vain meinaa loppua kesken. Toisaalta en malta odottaa viikon kulumistakaan, koska lauantaina Thomas viimein tule tänne viikon pikapyrähdykselleen. On sitä odotettukin. Thomas on täällä viikon ja takaisin Suomeen suuntaamme sunnuntaina 6. helmikuuta. Turkuun palaan sitten joskus seuraavalla viikolla. Ajanvarauksia kaffedeiteille aletaan siis pian jo ottaa vastaan, niin Helsingissä kuin Turussa :)
Suomessa tämänhetkinen "työttömyys" jatkuu ihan työttömyytenä eli aikaa pitäisi ainakin riittää. Maaliskuun lopussa suuntaan sitten kohti Brysseliä ja uutta työelämävalmennuspätkää.

Koetan nyt vielä ottaa loppukirin ja kirjoittaa jotain kaikista kolmesta viime viikkojen matkastani. Aloitetaan ajallisesti ensimmäisestä eli Kambodzan reissusta. Kambodzan reissu oli siinä mielessä erilainen kuin nämä kaksi muuta, että perilläoloaikaa oli huomattavasti enemmän kuin viime ja toissa viikonlopun perjantai-illasta sunnuntai-iltaa pyrähdyksillä. Meillä oli silloin sopivasti torstai vapaata ja pyysin perjantainkin vapaaksi eli ehdin tuturtua Siem Reaoiin to-su. Joku voisi sanoa, että eihän tuo riitä alkuunkaan, mutta kyllä se riittää kun sen pistää riittämään. Kapuloita rattaisiin oli tosin totuttuun tapaansa tuomassa migreeni, jonka takia torstaipäivä meni nukkumiseen ja perjantainkin lähtö viivästyi. Mutta hyvin silti ehdin mielestäni temppeleitä koluta.

Vinkkinä Angkor Watiin lähteville, että reissua kannattaa oikeasti suunnitella. Muuten menee helposti haahuiluksi, eikä näe kuin yksi tai kaksi temppeliä ja laumoittain korealaisia turisteja. Temppelialue kun on suuri. Jos siis olit luullut, (niin kuin minä pitkään), että Angkor Wat on yksi iso temppeli, niin olet väärässä. Pahasti väärässä. Tai no, siinä mielessä kyllä oikeassa, että Angkor Wat on yksi iso temppeli, mutta ei suinkaan ainut laatuaan alueella. Lisäksi Angkor Wat -nimityksellä tupataan viittaamaan koko julmetun suureen temppelialueeseen. Oikeasti. Niitä on satoja.

Monet haluavat imeä temppeleistä kaiken irti ja vuokraavat itselleen oppaan kertomaan kaiken mahdollisen temppeleistä. Itse luotin opaskirjaan ja mielikuvitukseeni. Jos hirmuisesti alkoi kiinnostamaan jonkun temppelin historia, niin saatoin hivuttautua jonkun ryhmän kylkeen kiinni kuuntelemaan heidän oppaansa sepustuksia.

Vaikka tykkäänkin yleensä liikkua itsekseni, päätin että ensimmäiseksi päiväksi palkkaan tuk-tuk -kuskin (koko päivä 20 €), ja toisena sitten poljen itsekseni pyörällä (0 €) ja kiertelen lähempänä olevia temppeleitä. Kauin temppeli, Banteay Srei, kun esimerkiksi on niin kaukana, että sinne olisi kova homma pyörällä sotkea Kambodzan helteessä. Tuk-tukin kyydissä taas on mukavan viileää körötellä.

Tie hotellin edustalla. Oli iltaisin hyvä homma, että olin ladannut
iPhoneen fikkari-appsin. Tuli valo tarpeeseen.

Mun kuski. Tuota selkää katselin aika monta tuntia.
Jos näkisitte naaman, ettekä selkää, niin näkisitten leveästi hymyilevän pojan.
Siellä se aina menopelinsä vieressä odotti, hymyili leveästi
ja tarjosi uutta jääkylmää vesipulloa (kuului hintaan). Kyllä kelpasi.

Kattokaas. Ihan näin kivaa oli tuk-tukin kyydissä.

Tuk-tukin juomapiste

Tuk-tukin kyydissä pääsi myös kurkistamaan,
miltä elämä Siem Reapin maaseudulla näyttää.
Eletään sitä sielläkin ja kovasti tyytyväisiltä ihmiset näyttivät.

On siinä pyörässäkin tietenkin puolensa. Ei tarvitse ajatella, että joku odottaa ja saa mennä juuri sinne, minne huvittaa ja pitää taukoja kun huvittaa. Ja kunto kasvaa. Itse ainakin olen täällä ollessani pulskistunut sen verran paljon, että pieni kuntoilu tekee tosiaankin poikaa. Ja voi sitä ylemmyydentuntoa kun viilettää tuk-tukin kyydissä istuvien laiskanpulskeiden turistien ohi pyörän selässä!

Meikäläisen toisen päivän menopeli.
Siis sinä päivänä kun laiskanpulskeasta turistista
kuoriutuikin kovakuntoinen seikkailijaturisti.
Tai jotain.

Banteay Srein kehuttiin olevan pienestä koostaan huolimatta tärkeä nähdä, sillä se on kuulemma kaunein Angkorin temppeleistä. Ja olihan se hieno. Kovin koristeellinen. Ja pakaten tupaten täynnä turisteja, kuten arvata saattaa. Muuten ensimmäisen eli tuk tuk -päivän temppeleillä ei juuri turisteja vilissyt, syrjäisemmät temppelit kun jäivät turistibussien kiertoreitin ulkopuolelle. Siitä siis lisäsyy ottaa tuk-tuk menopeliksi.









Mitäs tykkäsitte Banteay Sreistä?

Munkit Bayon-temppelillä. Kuvauksesta innostuneet
viettävät siellä yleensä paljon aikaa kuvaamalla temppelin naamoja.


Bayon toisena päivänä ja toisesta kulmasta.

Auringonlasku Ta Promh -temppelin huipulla.
Ainoa vika paikassa oli se, että siellä oli valehtelematta satoja muitakin turisteja.
Niin, siis SATOJA. Koeta siinä sitten nauttia auringonlaskusta.


Lounaspaikan takapiha. Kamodzalainen ruoka oli muuten todella hyvää ja halpaa,
mutta temppelialueelta sitä hyvää ruokaa ei tahtonut löytyä. Halvalla varsinkaan.

Toisen lounaspaikan lounasseuralainen.

Pakko sanoa, että itse Angkor Watin temppeli oli vähän pettymys. Tykkäsin enemmän muista, pienemmistä ja sympaattisemmista temppeleistä. Niistä, joissa luonto oli ottanut vallan. Mutta päättäkää itse.

Ystävällisen suomalaisturistin ottama kuva Anne ja Angkor.

Se on nyt siis Se Tärkeä Temppeli.
Tosin vain kaukaa. Jos kuva olisi läheltä,
näkyisi että tornit ovat kankaiden peitossa korjaustöiden takia.


Tästä kuvasta näkee jo sentään myös sen tunnetun silhuetin.
Jostain syystä en tullut ottaneeksi parempaa kuvaa.


Angkor Watista pitävät myös paikalliset.
Se on kuulemma kansallinen symboli, joka kelpaa kaikkeen,
lipusta pipareihin ja vaikka hääkuvien taustaksi.

Angkorin alueella kannattaa varoa amatöörioppaita, jotka tarttuvat mukaan pyytämättä,
höpöttävät omiaan ja lopuksi pyytävät rahaa. Kuvassa yksi esimerkki. Paitsi, etten pyydä rahaa.

Myönnettäköön, että nimenomaan Angkor Watin temppelissä oli paljon kauniita hyvinsäilyneitä yksityiskohtia, kuten koko seinän peittäviä kuvakertomuksia.

Tämä munkki istuskeli Angkor Watin portailla.
Epäilin hieman, että tyyppi pukeutuu oranssiin vain saadakseen naisia.
Sen verta lipevästi alkoi kyselemään mun poikaystävätilanteesta.
Pelimiehiä, munkki tai ei.

Yrmy ja toinen matkiyrmy.

Temppelit olivat monesti vielä myös alkuperäisessä käytössään.
Tosin uskonto oli matkalla muuttunut hindulaisuudesta buddhalaisuuteen.