Malesia keski-ikäisen silmin: Pangkor

Näin se on nähtävä. Ei kai sitä itsekään voi enää mikään lapsukainen olla, jos kerta äiti on siirtynyt eläkkeelle. Onnea siis vain, äiti! Ovelana kettuna käytinkin äitini eläköitymistä häikäilemättömästi hyväkseni kun yritin saada parempaa palvelua. Esimerkiksi kun äiti halusi vaihtaa bussissa paikkaa, selitin kuskille syyksi eläkeläisäitini mukavuuden. Ja kun lisävuoteen saaminen hotellissa kesti (ja kesti... ja kesti...) kävin huomauttamassa asiasta (useampaankin kertaan) ja vetosin siihen, että jo eläkkeelle jäänyt äitini tarvitsee leponsa :D Äiti itse ei tainnut oikein tietää, itkeäkö vai nauraa.

Vanhempani olivat siis joulun yli käymässä täällä Malesiassa. Minullakin oli sopivasti viikon verran lomaa, joten saatoimme yhdessä reissata täällä Malesiassa. Aika hyvin ehdimmekin reilussa viikossa. Kuala Lumpurin päänähtävyyksien lisäksi olimme kaksi yötä Pangkorin saarella, kaksi yötä Georgetownissa ja yhden yön Malakassa.

Kuala Lumpurissa kävimme Batu-luolilla, joissa itse olin jo käynyt, mutta menin mielelläni toistamiseen. Varma paikka saada hyvää kasvisruokaa ja nähdä paljon värikkäitä uskonnonharjoittajia sekä paljon paljon apinoita. Mikäli semmoisesta siis tykkää.

Geenimuunnospulu?

Kävimme myös Lake Gardensin Perhospuutarhassa. Aika pieni läntti se oli, mutta paljon siellä perhosia kuitenkin lenteli. Kunnon kuvia niistä ei tosin saanut. Minä ainakaan. Tuppasivat pirulaiset lepattelemaan liikaa. Näistä kuvista ei oikein koko selviä, mutta voin vakuuttaa, etteivät olleet samassa sarjassa sitruunaperhosen kanssa.

Kun suuntasimme reissuun Kuala Lumpurin ulkopuolelle, matkat taittuivat kätevästi bussilla. Tai no, sanotaanko, että vaihtelevan kätevästi. Kaukobussiliikenne toimii Malesiassa yleensä mainiosti, vaikka paikallisliikenteen perusteella sitä ei uskoisi. Bussit ovat leveine penkkeineen huippumukavia ja hinnat todellakin kannustavat matkustamaan. Parilla eurolla pääsee jo pitkälle.

Yhden kerran meitä tosin kusetettiin ja pahasti. Olimme matkalla Kuala Lumpurista Lumutiin, josta aikomuksena oli jatkaa laivalla Pangkorin saarelle. Lippuja ostaessani vielä tarkistin, että meneehän bussi suoraan Lumutiin ja myös matkan keston. Sanoivat, että suoraan menee ja 4 h kestää, niin kuin kuuluukin. Vaan eipä kestänyt. Körröttelimme sitten rapiat 6,5 tuntia ja loppumatkan kaiken maailman pikkukylien kautta. Mukana oli muitakin länkkäreitä, joille oli myös sanottu bussin menevän suoraan Lumutiin. Lumutiin siis menee myös niitä suoria busseja. Tämä vain ei ollut yksi niistä. Voitte kuvitella, kuinka kiukkuisena sitä saapuu perille kun on odottanut perillepääsyä minä hetkenä hyvänsä jo viimeiset kolme tuntia.

Onneksi mielipahaa Pangkorille saavuttuamme liennytti mahtavan mukava tuore hotellinomistaja tyttöystävineen. Kysyimme suositusta hyvästä ravintolasta ja hän lupautui ajamaan meidät omaan suosikkiravintolaansa saaren toiselle puolen. Päädyimme siis istumaan heidän kanssaan iltaa mukavassa rantaravintolassa, jossa pöydät olivat rantahiekalla, tunnelmaa loi puihin ripustetut valot ja taustalta kuului meren kohina. Saimme aikaiseksi oikein hyvät keskustelut politiikasta ja Malesian asioista yleensä.

Yleisesti ottaen Pangkorin saari oli sellaista vakaata ihan kiva -tasoa. Ei erityisen mieleenpainuva, mutta ei mitään vikaakaan. Kyllä siellä kaksi päivää viihtyi. Muut turistit liikkuivat taksilla tai mopolla, mutta mepä sitkeinä sisseinä ja perhe Mutasen perinteitä kunnioittaen kiersimme saaren lähes tulkoon kokonaan kävellen. Olihan siinä tarpomista, mutta tuli kovin reipas olo.

Pangkorin kylän pääraitti

Kävelemisessä on liikkumismuotona se hyvä puoli, että saattaa edetä omaan tahtiinsa ja ehtii todella imeä sisäänsä ympäröiviä maisemia, katsella ihmisiä ja asumuksia ja niin edelleen. Mopolla, saatika autolla, ne helposti vain viuhahtelevat ohi.

Jopa auringonlasku Pangkorilla oli samaa ihan kiva -tasoa

One Malaysia -aate on saavuttanut Pangkorinkin.

Kävelemisessä oli myös se hyvä puoli, että ehti kunnolla ihailemaan Pangkorin luontoa. Saari on todella pieni, ja siitäkin iso osa on pöpelikön peitossa, joko viidakon tai mangrove-metsän, joten sitä luontoa riittää. Pangkor on myös niitä harvoja paikkoja Länsi-Malesiassa, joissa saattaa nähdä ihka elävänä Malesian kansallislinnun eli hornbillin. Siellä niitä puiden latvojen tasolla lenteili ja huuteli. On se kyllä jännä lintu. Ja komia nokka. Kuvissa muutama hieman jo urbanisoitunut yksilö.