Lopun ajat Kuala Lumpurissa

Nyt on Malesia siis jo jäänyt taakse. Istun Istanbulissa Ataturkin lentokentällä siemailemassa turkkilasta kahvia. Eikä edes ole kovin nuutunut olo, vaikka reissaamista on takana jo about 18 tuntia. Verrattain virkeä olo siis. Eiköhän tämä vielä väsymykseksi muutu. Mutta eipähän tuo haittaa, edessä kun on huhtikuun alkuun asti työttömän arkea, jota olen päättänyt kutsua lomaksi. Ja kyllä sitä vähän lomaa tarvitseekin ja varmasti Suomi-arkeen totuttelukin ottaa oman aikansa.

Thomas oli siis reilun viikon verran Kuala Lumpurissa varmistamassa, että oikeasti palaan Suomeen :) Ei ehditty tehdä niin paljon kuin olin suunnitellut, mutta en viitsinyt Thomasta kauhealla tahdilla paikasta toiseen retuuttaa. Raukka kun oli aika poikki jo lennoista (kolme suuntaansa), lämpöerosta ja aikaerosta. Paljon ehdittiin silti tehdä, ja eiköhän Thomaskin aika hyvin saanut kuvan siitä, millainen minun Kuala Lumpurini on.

Pelkkien turistinähtävyyksien kiertämisen lisäksi halusin näyttää Thomakselle aivan tavallista arkea. Käytiin siis lähetystössä moikkaamassa väkeä, työkaverin luona kokkaamassa ja kävelemässä mun "hoodeilla". Thomas kävi myös työkaverin miehen kanssa pyöräilemässä.

Elettiin suurimman osan ajasta Thomaksen kanssa yli varojemme. Tärkeimmät turistijutut kun eivät ole mitään halpoja Kuala Lumpurissa; Menara KL:ssä eli siinä kuuluisassa tornissa käynti maksaa esimerkiksi 38 RM eli n. 10€. Käytiin myös ihastelemassa näkymiä kahdesta näköalastaan kuuluisasta baarista, Bar Lunasta ja Sky Barista, ja sinne ei oikein kehtaa mennä ilman, että ostaa jotain. Ja drinkkien hinnat ovat tooodella suolaiset. Mutta kyllä siitä näköalasta kannattaa maksaakin.











Tässä on menossa kambodzalaisen ruoan kokkikoulu, opettajana työkaverin mies Bona (vasemmalla).



Keskimmäinen apukokki näyttää tarkkaavaiselta, oikealla oleva taas näyttää hieman tuskaiselta. Kaikkien kokkien otteet eivät vielä olleet aivan ammattimaisia, mutta harjoitushan se vasta tekee mestarin, eikös?



Hyvää ruoasta kuitenkin tuli. Tosin kambodzalainen ruoka tuntuu olevan aina hyvää. Ainakin Bonan tekemä. Nytkin tuli nälkä kun edes ajattelin kaikkia niitä herkkuja. Bonan kokkikoulu siirtynee vuoden sisällä Suomeen eli sitten pääsee meilläkin helposti opettelemaan khmer-keittiön saloja. Pistäkää siis jo nyt korvan taakse.

Läksiäislounas, ihan varta vasten minulle järjestetty.

Olen edelleen otettu :)

Thomaksen mieliksi käytiin myös Sepangin radalla. Ei menty kierrokselle vaan katsomaan Moto-GP:n avoimia harjoituksia. Sinne saa kuka tahansa pölähtää paikalle nauttimaan (?) meiningistä. Moni siitä tuntui nauttivankin. Omasta mielestäni menopelit vain pitivät turhan kovaa melua. Tungin nenäliinanpalasia korviin, ettei pää räjähtäisi aina, kun joku ajaa ohi. Muut eivät tuntuneet melustakaan välittävän. Thomaksella on parempia kuvia itse pyöristä. Itse tyydyin kuvaamaan kuvaajia. Myös täältä löytyy kuvia pyöristä.


Thomas tosiaan hoiti viikon aikana lähinnä kaiken kuvaamispuolen. Itse räpsin vain silloin tällöin ja silloinkin usein "metavalokuvasin".




Malesia vietti viime viikolla kiinalaista uutta vuotta. Käytännössä se tarkoitti, että kaikki paikat olivat muutaman päivän suljettuina, kun kiinalaiset keskittyivät perhepiirissä juhlimiseen. Muutkin kuin kiinalaiset käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja lähtivät kotikonnuille käymään vapaapäivinä. Olin kuullut, että Kuala Lumpur olisi aivan kuollut kiinalaisen uutena vuotena, mutta se kyllä on liioittelua. Jos se väkimäärä tarkoittaa, että kaupunki on kuollut, niin Helsinki ei sitten elä koskaan... Oma suosikkiosani juhlallisuuksia olivat koristelut, erityisesti punaiset lyhdyt. Jopa kauppakeskukset olivat onnistuneet tyylikkäässä koristelussa, toisin kuin vaikkapa jouluna.


Malakka oli myös kauneimmillaan uudenvuodenkoristeluineen.

Huomatkaa kuvateksti.


Suosikkiravintolani Melakassa, Riverine. Omistajat kyselivät
myös äidin ja isän kuulumisia, koska viimeksi kävin siellä
heidän kanssaan. Ystävällistä väkeä siis.


Malesialaista kahvia, tai siis "kahvia". Lainausmerkit siitä,
että itse ainetta tökötissä on jotain 55%, loput on muuta.

Kyltti Melakan vanhimmassa kiinalaistemppelissä.

Jos tämä kerta pitää oikein kyltillä kieltää, niin joku
on varmasti noin tehnyt. En lainkaan epäile.

Koetan piakkoin kirjoittaa semmoisen kokoomatekstin koko Malesian komennuksesta. Saattaa tosin olla, että Suomeen paluun jälkeen on aika haipakkaa jonkun aikaa. Mutta lupaan sen vielä kirjoittaa. Samaten Myanmarin postaus on vielä vaiheessa. Mutta odotelkaahan kärsivällisesti :)