Matkatunnelmia

Olen perillä Kuala Lumpurissa, mutta niin rättipoikkikuitti, etten jaksa kirjoittaa mitään tunnelmia täältä. Sen sijaan julkaisen matkatunnelmia, joita kirjoittelin lentokentillä matkan varrella. Palaan huomenissa tuoreisiin tunnelmiin. Lupaan.

24.9.
Heathrow'n lentokenttä
klo 11.36 paikallista aikaa, 13.36 Suomen aikaa

Huoh. Kotoa lähdin jo melkein 8 tuntia sitten, mutta matka on edennyt vasta ensimmäiselle välipysäkille saakka. Heathrowlle saavuin Finskillä muutama tunti sitten ja vielä pitäisi muutama tunti lisää täällä notkua, ennen kuin Etihad airlinesin kone suuntaa kohti Abu Dhabia ja seuraavaa välipysäkkiä. Tuntuu uskomattomalta, että vielä on kaksi 7 tunnin lentoa jäljellä ennen kuin olen perillä Kuala Lumpurissa. No, itsepä päätin säästää valitsemalla hankalat lennot. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kannatti säästää lähes 400 € käyttämällä 10 tuntia ennemmän matkustamiseen. Voi tosin olla, että mieli vielä matkalla muuttuu…

Lento Helsingistä Heathrow'lle meni harvinaisen kivuttomasti. Nukahdin lähes heti kun kone oli ilmassa, heräsin vain hetkeksi syömään tarjotun aamupalasämpylän (vegaanin sellaisen. Hyvää oli: hummusta, tomaattia ja kesäkurpitsaa välissä). Seuraavan kerran heräsinkin vasta kun kuulutettiin, että kone on laskeutumassa. Ei sinänsä mikään ihme, että sammahdin, kun yöunet jäivät muutamaan tuntiin. Ilta meni lähtötouhottaessa ja vasta puolen yön aikaan ehdin hengähtää ja koettaa rentoutua. Rentoutumisen tehon maksimoimiseksi päätin tehdä sen piikkimatolla. Tiedä siitä sitten, auttoiko. Jossain sen kivun välissä siinä on kyllä myös mukana semmoinen tunne, että veri lähtee eri tavalla kiertämään kropassa. (Tai sitten se veri vain lähtee vuotamaan, koska piikit ovat läpäisseet ihon, tiedä häntä.)

Heathrowlla sain ensin käytettyä ainakin tunnin verran vaeltamalla pitkin ja poikin käytäviä violettia viivaa seuraten ja etsien terminaalia numero 4. Välillä piti matkata bussillakin. Nyt notkun kahvilassa ja mietin, mennäkö kiertelemään kauppoja vai santsaisinko kahvia. Paikallista valuuttaa ei lompakosta löydy lainkaan, joten visaa täytyy vinguttaa. Ajattelen puntia euroina, koska en kuollaksenikaan muista, mikä on punnan kurssi, joten kaikki tuntuu mukavan halvalta. En löydä toimivaa (ja ilmaista) langatonta verkkoa, josta asian laidan tarkistaisin, joten näillä mennään. Aamupala lentokentällä tuli siis halvaksi, ainakin näennäisesti, koska se kustansi n. 6 "euroa" (lue: puntaa). Ihanaa kahvia ainakin oli, join cafe americanon, joten kai se hintansa väärti oli, ihan punnissakin. Lisäksi kahvilasta on mukavat näkymät. Voi katsella, kun lentokoneita nousee ja laskee. Alan tässä jo ymmärtää, mitä niin moni, Thomas mukaan lukien, näkee näissä lentävissä vekottimissa. Siis muutakin kuin sen, että niillä pääsee sutjakkaasti paikasta A paikkaan B ja matkalla voi juoda kahvit, lukea lehden ja vaikkapa katsoa leffoja.

Niin, ja Lontoossa sataa ja on ankean harmaata, kuten arvata saattaa.