Ei mikään tavallinen perjantai-ilta

Kävin tänään tosiaan katsomassa kantonilaista oopperaa. Tiesin kutakuinkin, mitä tuleman piti, mutta oli se silti aikamoinen setti. Kaksi tuntia laulua kovaa ja korkealta. Ja mitäänhän siitä ei tietenkään ymmärtänyt. Alussa toki kerrottiin tarinan tiivistelmä, mutta kun joku pitää lavalla puolen tunnin monologin laulaen, ei sekään oikein auta. Ja sävelkulut ovat kiinalaisessa musiikissa sen verta länsimaiselle nuottikorvalle outoja, että kuuntelemaan joutuu ihan totuttelemaan. Ei esimerkiksi helpolla pysty sanomaan, laulaako joku puhtaasti vai ei. Jos nyt meikäläisen nollamusikaalisuudella pystyisi muutenkaan...
Esityksestä jäi myös puuttumaan paljon kun ei ymmärtänyt sen takana olevaa symboliikkaa. Olenhan minäkin siitä monene otteeseen lukenut, mutta eipä näemmä ole pysyvästi mieleen tarttunut. Pukuloiston, hienon maskeerauksen ja loppuun asti harkitun ja harjoitellun liikekielen päälle minäkin sentään ymmärsin.



Jos haluaa katsoa, mistä koko hommassa on kyse ja kuulla, miltä kieunta oikeasti kuulostaa, niin tuossa on pientä maistiaista. Käsivaralta vaikuttaisi olevan kuvattu, mutta kyllä siitä silti jyvälle pääsee.




Jos jaksaa kuunnella tarpeeksi pitkälle, niin mukaan tulee naisäänikin. Jos ei jaksa, niin tässä pätkässä nainen aloittaa heti alusta:






Mutta oli se kyllä upea kokemus noin kaiken kaikkiaan. Todella vaikuttavaa ja myös näyttelijöiden into oli hienoa kokea. Kyseessä oli siis harrastajaryhmä. Mukana oli myös työpaikan naapurissa sijaitsevan Hok Choon -supermarketin kukkakauppias. Yhdelle työkavereista selvisi siis tänään, miksi se myyjä aina hoilottelee menemään visionäärisiä kukkapuskiaan sitoessaan :D Se poika taisi olla meidän kaikkien suosikki. Esitti naista paremmin kuin useimmat naiset. Vähän sama efekti kuin drag-queenien kohdalla. Sitä vaan katsoo, että osaapa tuo liikuttaa käsiään/ kävellä/ elehtiä kauniin naisellisesti ja elegantisti. Kuvan keisarin jalkavaimo on siis mies. Toinen kuvassaolija ei ole keisari, kuten kuvaan ehkä kuuluisi, vaan työkaverini Timo.


Shown loputtua fanit todellakin kutsuttiin lavalle näyttelijöiden kanssa kuvattaviksi. Itse en lavalle rohjennut, joten Timo saakoon poseerata tässäkin suosikkikukkakauppiaansa kanssa. Yleensä hän on kameran toisella puolella kuvaamassa tanssijoita, laulajia ja näyttelijöitä, joten on vain oikeus ja kohtuus, että joutuu välillä itsekin kuvattavaksi.



Näytelmässä oli toinenkin ristiroolitus, sillä kenraalia esitti myös nainen. Ja hyvin esittikin. Alla oleva kenraali prinsessansa kanssa on siis nainen.


Ai niin, muistinko mainita, että kuvaus oli koko esityksen ajan ehdottomasti kielletty. Se ei kuitenkaan estänyt paikallisia (kiinalaisia) räpsimästä menemään kameroillaan ja yksi taisi videoidakin koko kaksituntisen esityksen. Itsekin ensimmäisen esityksen jälkeen rohkaistuin ja kaivoin kameran esiin.

Pitää vielä tähän loppuun hehkuttaa, että löysin asunnon. Jee! Ja asunto on aivan mieletön. Jos tämäkin asunto on jo hulppea, niin se on hulppea pontenssiin 10. Muutan joskus tässä viikonlopun aikana ja lupaan hommata tänne kuvia hetimmiten kun niitä on.