Siirtomaa-arkkitehtuuria sun muuta

Kylläpä taas alkoi viikko jotenkin harvinaisen nihkeästi. Ensinnäkin Kuala Lumpurin maanantailiikenne yllätti meikäläisen aivan täysin. Mikä siinä onkin, että maanantaina on enemmän liikennettä kuin muina arkipäivinä? Päättääkö ihmiset sit vain pokkana maanantain jälkeen, et nää, ei huvita enää mennä töihin? Kummaa, kummaa... No, olipa syy mikä tahansa, seuraus oli kuitenkin se, että norkoilin kadun reunassa tunnin verran ennen kuin sain taksin. Voitte arvata, ottiko päähän. Lähdin vieläpä oikein hyvissä ajoissa enkä edes tuhlannut aikaani bussin metsästykseen, mutta silti saavuin töihin melkein tunnin myöhässä. Alkaa tämä työmatkareissaus ottaa kyllä sen verta pahasti aivoon, että alan jo harkita muuttoa lähemmäs työpaikkaa. Voisin itse asiassa saada jopa kolmisen tuntia lisää vapaa-aikaa, jos työmatka lyhenisi. Ikävä puoli muutossa tosin olisi se, että menettäisin kämppiskeni. Pitää nyt vielä pohtia, mitä kannattaisi tehdä.

Ainakaan en haluaisi muuttaa tästä asunnosta mihinkään, jossa ei ole uima-allasta. Olen meinaan aikasta tykästynyt iltauintisessioihini. On ihana kun voi vain hipsiä hissillä alakertaan ja mennä uimaan aivan omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Allasta kun ei moni tunnu käyttävän. Ulkona on myös viileämpää kuin sisällä joten se myös virkistää mukavasti. Kylpyhuoneessa taas ei täällä ole mitään ilmanvaihtoa, jos ikkunaa ei lasketa, joten siellä tulee uudestaan kuuma, ennen kuin ehtii kuivatella ja poistua huoneesta. Ja pitäähän noita altaita nyt käyttää, kun sellaiset kerta on.

Täällä kaupungissa pistää silmään se, että joka paikassa liehuu Malesian liput. Ensin luulin, että kyse oli jostain urheilutapahtumasta, jonka takia kaikkia riivasi isänmaallisuuden puuska. Mutta kun ei. Aina ne liput täällä kuulemma liehuvat. Lieneekö samaa perua kuin jenkeillä, että kun kansakuntaa ei muuten mikään yhdistä, pitää lippu ja muu yltiöisänmaallisuus värvätä siihen käyttöön.

Mainitsin muuten töissä blogistani ja sain käyttööni muutaman bonuskuvan. Voin siis taas antaa teille, uskolliset kissakuvienkyttääjät, yhden kissakuvan! Olkaatten hyvät. Ja kiitos Timo Karmakalliolle kuvista.


Muiden kuvien teemana, jos joku sellainen pitää mainita, on tänään siirtomaa-arkkitehtuuri. Sitä näkee brittien jäljiltä vielä paljon täällä Kuala Lumpurissa. Ja kun siirtomaavallan ajasta on kulunut jo hyvän aikaa, rakennukst ovat myös herkullisen rapistuneita. Hauskaa on myös siirtomaa-aikaisten rakennusten ympärillä oleva kulttuurien sekamelska.

Täkäläiset junat ovat muuten siitä mukavia, että niissä ei ole mitään veturintapaista kummassakaan päässä, joten voi vapaasti mennä aivan keulaan tai perään seuraamaan matkantekoa. Ajattelinkin tänään kotimatkalla kokeilla, miltä matka näyttäisi videolta. Eipä siitä nyt kovin hyvää kuvaa saa, mutta ehkä vähän tunnelmaa ainakin. Junan ikkunan heijastuksesta voi nähdä myös mut ja käsilaukusta pilkottavan 100Plus-pullon. Ainakin yksi 100Plus-pullo mulla kulkee laukussa aina :) Sitä juomaa tulee Suomessa varmasti ikävä.

Parempi video aiheesta luvassa, kunhan keksin, miten saan sen liitettyä blogiin. Olen sentään vielä aloitteleva blogin kirjoittaja.