Taksiretki hindutemppeleihin

Nukuin tänään niin pitkään ja senkin jälkeen kesti vielä aivan tolkuttoman kauan ennen kuin pääsin mihinkään liikkeelle, joten en tehnytkään tänään mitään pitempää reissua. Olin myös luvannut kämppiksille kokata heille illalla ruoan (tein kasvispastaa ja salaattia ja tuntuivat kovasti tykkäävän), joten en myöskään halunnut olla myöhään poissa. Päätin, että suuntaisin KL:n laitamilla olevalle Batu caves -temppelialueelle. Yritin opaskirjoista keksiä, miten sinne päästään julkisilla, mutten löytänyt mistään kunnon ohjeita, joten päätin mennä taksilla. Oikein hirvittää, miten paljon täällä tulee kuljettua taksilla. Musta on lyhyessä ajassa kuoriutunut ympäristön vihollinen nro. 1: ajan taksilla, en kierrätä, pakkaan tavarat muovikasseihin, ja ostan tavarat ja vaatteet uutena. Olen myös muuttunut (koti-)vegaanista hädin tuskinkasvissyöjäksi. Omaksi puolustuksekseni sanottakoon tosin sen verran, että ei täällä oikein ole muutakaan vaihtoehtoa. Silti on kamalan huono omatunto kaiken aikaa. Ihan hirvittää, mihin tämä kehitys vie. Ostan sentään täälläkin luomua, kun vaan löydän. Kai se on jo jotain.

Mutta siis, nappasin condon edestä taksin ja sanoin suunnaksi Batu caves. Kuski ei olisi suostunut ajamaan sinne, ainakaan niin, että mittari olisi raksuttanut (joka täällä on siis huomattavasti halvempaa kuin kuskien tarjoamat etukäteen sovitut hinnat) ellen olisi ottanut kyytiä myös takaisinpäin. Olin jostain myös lukenut, että ainakaan takaisinpäin paikasta ei juuri koskaan saa kyytiä mitatrihinnalla, eli en ollut yllättynyt. Sovittiin siis, että hän ajaa sinne, odottaa minua tunnin verran ja ajaa sitten minut kotiin. Hinnaksi sovittiin 70 RM eli 16 €.

Kuski olikin sitten oikein juttutuulella ja aloitti perinteisen kuulustelun. Mistä olen? Missä olen töissä? Kauanko olen ollut Malesiassa? Mitä pidän paikallisesta ruoasta? Minä sitten koetin vastailla kärsivällisesti kysymyksiin. Kuski kertoi olevansa vain osa-aikainen taksikuski ja tekevänsä lopun aikaa bisnestä palmuöljyfirmassa. sanoi, että jos tiedän jonkun Suomessa, joka haluaa ostaa palmuöljyä niin hän kyllä hoitaisi luvat ja sopimukset kuntoon. Sain oikein käyntikortinkin ja kuski lupasi huikeat provikat jos saisin diilin aikaiseksi. (En kehdannut kysyä, että miksi hän ajoi niin huonoa ja vanhaa taksia jos kerta palmuöljybisnes oli niin tuottoisaa puuhaa.) Yritin vähän vältellen siinä sitten sanoa, että liekö minulla Suomessa sellaisia suhteita. Kuski vaikutti kuitenkin kovin toiveikkaalta, että keksisin vielä markkinaraon hänen palmuöljylleen.

Kuskin kanssa tekemäni sopimuksen mukaan minulla oli siis tunti aikaa tutustua temppeliin tai oikeastaan temppeleihin. Luolat ovat hinduille pyhä paikka ja siellä vastaan tuleva väki olikin enimmäkseen Malesian intialaisia. Alueen tärkeimmälle temppelille on nousua vajaa 300 porrasta ja tässä säässä se otti jokseenkin paljon kunnon päälle.



Onneksi ylhäällä myytiin väsyneille ja hikeä valuville kipuajille virvokkeita. Ja kaikenkarvaista tilpehööriäkin oli kaupan, mutta siihen en sentään sortunut.




Siellä olisi saanut myös kuvauttaa itsensä karmivan kalpean käärmeen tai liskojen kanssa. Jätin väliin. Ja jos ihmettelette, miten meikäinen käärmekammoisena on suostunut noin lähelle isoa käärmettä, niin voin kertoa, että salaisuus on zoomi...




Jos kuka pääsi pahasti käärmekuvasta traumatisoitumaan niin pistän tähän vielä yhden koirakuvan noin niinku hyvityksenomaisesti. Siellä kun tosiaan juoksenteli koiria. Muuten en ole täällä koiria nähnytkään kuin kourallisen. (Ja kourallinen on oikeasti melko sopiva ilmaus, ne kun ovat kaikki olleet kiinalaisten taskukoiria.) Nuo koirat eivät tosin tuossa juokse vaan ottavat lepoa.



Paikka oli oikeasti todella kiinnostava, eikä vain siksi, että se oli ensimmäisiä hindutemppeleitä, joita olen nähnyt, tai siksi, että se oli luolassa. Kiinnostavinta siellä oli ihmiset, joille paikka oli oikeasti pyhä. Monet perheet olivat tuoneet pienet lapsensa sinne siunattaviksi, ajelleet tavan mukaan lapsen pään kaljuksi ja maalanneet sen keltaiseksi. Muutenkin paikka patsaineen ja muineen oli kaunis, vaikken hindumytologiaa niin tunnekaan.







Tähän loppuun vielä kuva täkäläisestä leipäpaketista. Huomatkaa paketissa oleva halal-merkintä. Täällä kaikessa pitää olla tuommoinen. Muuten ei saa myydä. En tosin tiedä, miten leipä voisi olla mitään muuta kuin halal.