24.10.10

Markkinahumua

Eläintarhakirjoituksen kanssa menee vielä hetki, koska videoiden lataaminen on niin hidasta touhua, joten saatte tässä välissä ihmetellä markkinahumua malesialaisittain. Olen käynyt jo kahteen otteeseen yömarkkinoilla, ensimmäisen kerran viikko sitten Kampung barussa ja nyt perjantaina tässä ihan lähettyvillä. Kampung Barun markkinat ovat yhdet kaupungn tunnetuimmista ja siellä on myytävänä vaikka ja mitä. Paikkakin on hieno, sillä Petronas-tornit loistavat taustalla. Yötorien parasta antia on omasta mielestäni ruoka. Se on tolkuttoman halpaa ja tarjolla on sen sataa eri sorttia makeaa ja suolaista. Tavaraa on myös myynnissä laidasta laitaan, enimmäkseen vaatteita, sekalaista tilpehööriä ja piraattileffoja ja -levyjä. Joukossa on myös antiikkikauppiaita, (tai pikemminkin "antiikkikauppiaita"). Itselle mukaan tarttui neljä (!) second hand -mekkoa hintaan 5 RM/ kipale eli yhteensä hintaa mekoille tuli n. 5 €. Ei paha. Mekoista näytän kuvia joskus myöhemmin. (Halusitte tahi ette.)



Taisin vähän seota markkinoiden ruokapaljouteen. Ostin sekä makean letuntapaisen (0,50 RM), kaksi nasi lemakia, nuudelisatsin ja sitten mentiin vielä lopuksi porukalla syömään. Mukana oli onneksi "paikallisopas" eli Elinan kaveri Leowania. Hän osasi kysyä, mitä mikäkin nuudelimössö sisälsi, ettei tullut ikäviä lihaylläreitä. ("Joo joo, kasviksia siinä vain on. Ai niin, kanahan siis on kasvis, eikö niin?"). Kuvassa minä siis varmaankin ihmettelen, että ihanko totta, ei lihaa. :)




Toissapäivänä olin uudemman kerran markkinoilla. Olin bongannut nämä lähellä olevat markkinat junan ikkunasta jo viime viikolla. Illalla pimeässä huomasin junan pysähtyessä omaa asemaani edeltävälle asemalle, että aseman viereisellä kentällä loisti valaistu telttameri. Ajattelin, että kyseess voisi olla markkinat, joten lähdin perjantai-iltana tutkimaan asiaa. Ja markkinathan ne olivat. Erilaiset kuin Kampung Barussa, mutta markkinat silti. Siellä painopiste oli enemmän ruossa, ja etenkin ruoassa, sekä raaka-aineissa että annoksissa, jotka saattoi viedä mukanaan kotiin. Kiertelin talttakujia pitkin generaattorien melussa ainakin tunnin verran ja nautin tuoksuista ja kaikesta näkemästäni. Join mansikkasmoothien (2 RM) ja ostin paikan päällä itse tehtyjä perunalastuja (jälleen 2 RM). Niiden kanssa tarjolla oli chilikastiketta ja majoneesia.



Seuraavien kuvien kohdalla lienee syytä pyytää anteeksi kaikkein herkimmiltä sitä, että luvassa on myös kuvia LIHASTA. Siis lihasta siinä välivaiheessa kun se ei enää kävele omin jaloin, muttei ole vielä ilmestynyt kastikkeen kera lautasellekaan. Tai no, kanaa se on itse asiassa, jos nyt tarkkoja ollaan. Näky tosiaan oli kuin kanojen joukkohaudassa.



Tällä pöydällä oli myynnissä miltei pelkästään kuivattuja pikkukaloja, anjoviksia kaiketi enimmäkseen. Niitä täkäläiset tykkäävät laittaa vähän kaikkiin ruokiin, eli ihmekös tuo, että niitä myös myytiin kasakaupalla. Ja nekin siis paikallisten logiikan mukaan lasketaan kasviksiksi. Tuoreempiakin merenelävä oli toki tarjolla.





Toinen paikallisten lempiraaka-aine, chili, oli myös markkinoilla hyvin edustettuna. Itsestä alkaa tuntua, että voisihan tuota joskus syödä myös jotain ihan ilman chiliä. Ihan vain vaikka vaihtelun vuoksi, jos ei muuta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti