14.10.10

Malesian ruokatarjonnan parhaat palat

Tuo otsikko ehkä hieman liioittelee. Parhaat palat nyt on ehkä lähinnä parhaat palat kasvissyöjän näkökulmasta. Monta paikallisten herkkua kun jää kasvissyöjänä kokeilematta. Tosin pakko myöntää, että täällä olen varsin usein lipsunut syömään kalaa. Sitä kun tungetaan joka paikkaan, eikä siitä useinkaan kerrota. No, oli miten oli, aion listata omia suosikkejani ruokakulttuurista täällä Malesiassa.


Hedelmät:

Hedelmätarjontaa olen hehkuttanut jo aikaisemminkin. Mutta hehkutetaan nyt silti vielä vähän. Hedelmät ovat siis halpoja ja niitä on tarjolla uskomattoman montaa eri sorttia. Kuvassa on hedelmäkauppias kojuineen.



Kuvan kauppias näytti panostavan erityisesti durianin myyntiin. Ne hedelmät löyhkäävät jo kauas niin pahalta, etten ole uskaltanut niitä maistaa. Sanotaan, että kun hajun ohi pääsee, itse hedelmä on taivaallista. Tokkoko tuota kannattaa edes maistaa. Haju on kuulemma kuin mätänevän lihan haju. Ja kämppiksen mukaan kannattaa erityisesti varoa röyhtäilyä sen syömisen jälkeen. Myyjät kuorivat ja paloittelevat hedelmät valmiiksi jo myyntihetkellä, ettei asiakkaan tarvitse suotta kantaa hedelmän kuoria kotiin löyhkäämään.


Kuva: Wikipedia Commons

Tässä yksi tulkinta siitä, kuinka pahalta durian haisee:





Jäätee:

Aluksi luulin, että paikallinen lempparijuomani olisi 100Plus, mutta löysinkin vielä paremman: sitruunajäätee. Ja se ei siis tosiaankaan ole mitään pullotavaraa, vaan oikeasta sitruunasta tai limestä ja teestä tehtyä juomaa, jossa on aina vielä runsaasti jäitä eli se virkistää ihanasti täällä ainaisessa helteessä. Eikä se maksa juuri mitään. Ainoa ongelma vain on, että se on yleensä täynnä sitruunan siemeniä, jotka tukkivat pillin, eli juominen on omanlaisensa tekniikkalaji.



Katukeittiöt:

Lyhyesti sanottuna: halpaa ja hyvää. Tosin kielitaitoa ehkä pitäisi vähän kehittää, että uskaltaa luottaa, ettei ruokaan ole piilotettu lihaa.



Bananaaninlehtiravintolat:

Nämä ovat yleensä intialaisravintoloita. Konsepti on yksinkertainen: tarjoilija länttää eteen banaaninlehden ja sitten länttää siihen päälle, mitä kulloinkin haluat syödä. Siitä sitten syöt haarukalla ja lusikalla, kuten malesialainen tapa on, tai intialaisittain turhia konstailematta sormin. Ja hyvää on!





Paistettu riisi ja paistetut nuudelit:

Paistettu riisi (nasi goreng) ja paistetut nuudelit (mee goreng) eri höysteillä on täällä vakioruokaa, jota saa joka paikasta pilkkahintaan. Sekaan saa mitä milloinkin, ja tulisuus vaihtelee paikan, päivän ja tilaajan mukaan. Kuvan ruoka on itse asiassa tilattu japanilaisesta ravintolasta, mutta pitkälti sama setti se oli.


Valikoima:

Malesialainen ruokakulttuuri on jo itsessään kaikenkirjavaa, koska vaikutteita on Intiasta, Kiinasta ja jopa Briteistä, mutta kun siihen vielä lisätään kaikki kansainvälisten ravintoloiden tarjoamat herkut, niin ruokapaikan valinnasta koituu todellista päänvaivaa. Kansainvälistä tarjontaa saa tässä nyt edustaa sushi, (jota oon täällä syönyt vissiin jo jotain kuusi kertaa).



Mausteet:

Täkäläisiä ei takuulla voi syyttää ruoan mauttomuudesta. Chiliä on tosiaan ruoassa kuin ruoassa sen verta paljon, että tottuneeltakin chilin purijalta menee aikansa oppia siihen. Muitakin mausteita käytetäänvarsin reilulla kädellä. Tästä saankin hyvän tekosyyn liittää tähän kuvan omasta syksyn chilisadosta, joka odottaa Turussa syöjäänsä. Komeita, eikös? Ja kiitos Thomas kun poimit sadon talteen :)


Coming next: kissapostaus. Sain käyttööni kissanpentukuvia ja itellänikin on varastossa muutama, joten kunhan saan kuvat käytyä läpi, niin luvassa on kokonainen kirjoitus pelkistä kissoista :)

1 kommentti:

  1. Durian haisee penisilliinille (tai siis oikeastaan kai toisinpäin)! Ja meidän hostellissa KL:ssa oli muuten just tollanen Durian-kielto :)
    -Emil

    VastaaPoista