- Kuumuus. Sen nyt tietenkin kaikki tietää. Kuumuutta saa tässä tapauksessa kuvassa edustaa paras ystäväni ilmastointilaite. Seuraavaksi läheisin ystäväni on puolestaan uima-allas ja hyvänä kolmosena tulee tuuletin.
- Kosteus. Kosteus tunkee täällä joka paikkaan vaikka mitä tekisi. Siihen tottuu kyllä jonkin ajan kuluttua, eikä se tunnu enää yhtä tukalalta kuin alussa. Onneksi. Sitä ei kuitenkaan mikään poista, että kosteuden takia talot homehtuu pystyyn, asuttiin niissä tai ei, ja kaikki mätänee ja alkaa elää omaa elämäänsä hyvin nopeasti. Roskapussia ei siis kannata jättää hautumaan, siitä ei hyvää seuraa, sanokaa minun sanoneen. Sateista olen jo aikaisemmin kertonutkin. Että niitä siis on. Paljon. Ja kerralla vettä kanssa tulee. Paljon.
- Hedelmät. Seurauksena suoraan kahdesta edellisestä kohdasta. Täällä kasvaa kaikki, joten mitä eksoottisimmat hedelmät ovat halpoja kuin saippua, tai paremminkin kuin perunat. Esimerkiksi tänään söin taas lohikäärmehedelmiä (varsinaiselta nimeltään pitaya), punaisia sellaisia tällä kertaa. Jos olette koskaan miettineet, miltä maistuisi boysenmarjan ja kiivin risteytys, niin maistakaapa tuota. Tosin Suomessa ne maksavat maltaita, jos niitä punaisina edes saa, joten ei kannata ainakaan kovasti tykästyä makuun.
Kuva: Wikipedia Commons- Eläimet. Gekkoja vilistää pitkin parvekkeita ja jopa kukkakaupan seinillä. Hyönteisiä on joka lähtöön ja isoimmat perhoset ovat lapsen (tai japanilaisen aikuisen) kämmenen kokoisia. Rotista ja torakoista en halua edes kertoa. Linnutkin laulavat ikkunan takan puissa niin, että raikaa. Linkistä pääsee siis kuuntelemaan lintujen konserttia eilispäivältä. Ehkä nekin olivat villiintyneet viikonlopun kunniaksi.
- Kasvit. Täällä kasvaa pientareilla valtavia puita, jotka lähemmän tarkastelun jälkeen osoittautuvat olevan samoja kasveja, joita Suomessa kasvaa kitukasvuisina kirjahyllyssä pienissä ruukuissaan. Täällä ne kaikki rehottavat, minkä ehtivät. Tuntuukin melkein kidutukselta pitää kasveja kylmässä ja pimeässä Suomessa sisällä pienissä ruukuissa kun ne voisivat täällä kasvaa vapaina ja elää leveästi. No, en sentään ole mitään ruukkukasvien vapautusrintamaa (RVR) vielä perustamassa ja istuttamassa kasvejani puistoon. Huom. vielä.
Kasvien rehottamisessa on se hyvä puoli, että kukkakaupasta saa mitä ihanimpia kukkia pilkkahintaan. Tänään saatiin työkavereiden kanssa kukin kaksi orkidean oksaa ihan noin vain. Laitoin oksat sitten vessaa kaunistamaan. Kukkakauppias oli kukapa muukaan kuin samainen nuorimies, joka perjantaina esiintyi kantonilaisessa opperassa.
Hihii, kuuntelin linnunlaulut ja Olu ja Elle heräsivät kumpainenkin torkuiltaan: Elle vähän pelokkaana pälyili ympärillensä, mutta Olu tarkkaili tärkeänä, mistä ääni tulee ja murisi :)
VastaaPoistaEi sitä nyt tropiikin lintuja voi heti tuntea...
Kiitos siis tästä interaktiivisesta kokemuksesta!
Kuvailusi tuo mieleen ihan Nicaraguan-aikamme... Erityisesti muistan kaikenkarvaiset ötökät sekä kummalliset hedelmät. Nicaraguan jälkeen Costa Ricassa ostettiin semmonen hedelmäopas, jossa on 60 hedelmän nimet ja kuvat, ja laskimme kokeilleemme niistä puolia... Katsopa pääsetkö samoihin lukemiin! ;) Suihkustamme ei myöskään tullut kuin kylmää vettä, eikä kertaakaan tullut mieleen, että se voisi jotenkin haitata.
VastaaPoistaTäällä siis lueskelen suurella mielenkiinnolla (erittäin kiinnostuneena, toim. huom.) blogitekstejäsi samalla kun turhaudun vauvan saapumattomuuteen. Nim. laskettu aika huomenna, missä se oikein viipyy?!
Pilvi: Hyvä, että blogista on hupia myös perheen karvaisille jäsenille :)
VastaaPoistaTui: Näin toissa yönä unta susta ja teidän vauvanodotuksesta. Siinä unessa sulla oli valtava maha, semmoinen jumppapallon kokoinen. Ei se vauva siinä unessakaan ottanut syntyäkseen. Mutta toivotaan, että se nyt kuitenkin pian tupsahtaa maailmaan :)