Eläimiä tarhassa ja vähän muuallakin

Noni, josko nyt vihdoin saisin aikaiseksi kirjoittaa jotain eläintarhareissusta.

Olin siis viime lauantaina kahden kaverin kanssa visiitillä Zoo Negarassa. Päätarkoituksena vierailulla oli nähdä ihkaelävä tapiiri, kuinkas muutenkaan. Suhtaudun nihkeästi eläintarhoihin noin yleisesti ottaen, mutta en voinut vastustaa kiusausta nähdä tapiiria. Ja olin jo etukäteen kuullut, etteivät eläinten elinolot sentään ole yhtä huonot kuin vaikkapa Itä-Euroopan eläintarhoista.

Reissun saldo oli, että tapiirikin tuli nähtyä, mutta se ei suinkaan ollut päivän kohokohta. (Eikä vain sen takia, että se hyväkäs vain maata möllötti ja näytti raidalliselta isolta sialta.) Vaikea oikestaan sanoa yhtä kohokohtaa. Jos pitäisi valita, se olisi joko norsut tai orangit. Ja leopardikissa oli kanssa hieno. Se on siis leopardivärityksinen villikissa, vain vähän tavallista kissaa isompi ja kaunis kuin mikä.


Ja karannut vuohi, joka epätoivon vimmalla koetti kivuta aidan yli takaisin laumansa pariin, oli kanssa symppis. Se ei tainnut olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, koska sillä oli jo side jalassa, kenties aiemmilta karkumatkoilta. Loppujen lopuksi se onnistui kuin onnistuikin kiipeämään aidan yli ja pudottautumaan takaisin omaan aitaukseensa. Ja siinä oli oikeasti melkein parin metrin pudotus! Mutta ei sille käynyt kuinkaan, tyyväisenä jolkotti takaisin muiden luo. Varsinainen vuohien houdini sekin.

Eläintarha oli kaunis myös paikkana. Ei mikään karu pläntti täynnä häkkejä vaan vehreä metsä, jossa eläimiä oli muutenkin kuin häkeissä. Linnut lentelivät ja apinat hyppivät puissa. Puut olivat onneksi sen verta isoja, että suojasivat myös porottavalta auringolta.



Orangit olivat tosiaan metkoja. Niitä toivottavasta näen vielä lisää niiden kotinurkilla Borneolla. Orangit ilmiselvästi nauttivat ihmisten huomiosta ja poseerasivat, mitä todennäköisimmin herkkujen toivossa. Ikävä puoli orankien metkujen katselussa oli, että siinä näki myös kun ihmiset heittelivät niille herkkuja aidan yli. Niinhän ei todellakaan saisi tehdä ja sitä varten paikalla oli vartija ja kyltti, jossa ruokkijoita uhaksi 5000 ringitin sakko. Ihmisiä ei tuntunut kiinnostavan, saati vartijaa, joka istui sinnikkäästi selin ja viis veisasi kun ihmiset heittelivät orangeille jäätelötuutteja ja muita herkkuja. Se kun ei todellakaan ole niiden omaa ravintoa eikä tee niille hyvää. Gibraltarin apinoista esimerkiksi kuulin, että jos ne syövät liikaa turisteilta nappaamiaan herkkuja, niille kehittyy pian diabates ja ne joudutaan lyhyen, mutta ainakin herkkujentäyteisen elämänsä päätteeksi lopettamaan.




Siellä oli muuten myös sellainen orankiäiti, joka saa kylä kaikille synnyttäneille äidille hyvän mielen. Jos kuvittelit, että itselläsi raskaus kerrytti kilojan, niin tsekkaapa tämä mamma. Se tuskin enää paljoa puissa kiipeilee...


Norsuista tykkäsin myös kovasti. Norsuilla oli ilmeisesti kylpyaika silloin kun me oltiin siellä. Niiden hoitaja käski ne niiden aitauksessa olevaan altaaseen ja nehän meni. Aikamoinen hyökyaalto tuli altaasta kun kolme isoa norsua mulahti sinne ihan upsmukkelis... On mulla siitä ihan videokin, mut ajattelin ottaa sen pienenä, että se on helpompi ladata tänne, joten nyt onkin sitten videolla mininorsuja... Tää taitaa nyt taas olla semmoinen evo-ongelma. (Tietokonelukutaidottomille selitettäköön, että lyhenne tarkoittaa ei-vain-osaa-ongelmaa, jonka syypää on useimmiten tekijä itse ja tämän osaamattomuus.)

Kirahvit oli hassuja. Ne leikki jotain kummaa seuraa johtajaa -leikkiä tai muuta vastaavaa, koska ne kulki kaiken aikaa letkassa.