Töitä, töitä...

Nyt on ensimmäinen viikko täällä Malesiassa jo takana. Nopeasti vierähti ja niin kiirettä piti, että on jo kolmen päivän kommellukset rästissä. Uni jäi vähiin, koska olin koko ajan menossa ja ehdin aina illalla vasta myöhään kotiin. Sitten jään vielä aina höpöttämään kämppisten kanssa ja juomaan teetä ja sitten kello onkin jo niin paljon, että on pakko raahautua nukkumaan. Oon ollut ihan kuolemanväsynyt koko viikon. Niin paljon kaikkea uutta, koko ajan menossa ja aivan liian vähän unta. Ens viikolla koetan tsempata ja mennä ajoissa nukkumaan.

Joudun heräämään joka aamu klo 6, että pääsen seiskan pintaan lähtemään töihin. Oon kans edelleen sinnikkäästi koettanut odottaa bussia, jolla pääsisin juna-asemalle mut edelleenkään en ole yhtään nähnyt. Alan tosiaan epäillä et ne on vain urbaani legenda. Kertaalleen pääsin bussilla asemalta kotiin mut sekin bussi tuli vain puolimatkaan ja sen jälkeen jouduin vielä kävelemään noin vartin tänne. Ens maanantaina aion viel kerran yrittää ja sit meen suosiolla taksilla asemalle. Siinä säästää ajassa n. 30 minsaa ja ei se maksa kuitenkaan kuin n. 1,5 euroa ja bussilla menokin maksaa jotain.

Kuvista löytyy mun löytämä oikoreitti juna-asemalta töihin. Ensin siis joen yli kävelysiltaa pitkin, sitten tuota kapeaa reunusta pitkin ja sitten olenkin jo melkein perillä. Reitti ei tosin onnistu sateella, koska silloin on niin pirun liukasta kaikkialla. Kaksi kertaa oon jo täällä mennyt nurin. Kävelytiet, ne harvat, on päällystetty sileillä laatoilla ja voitte vaan kuvitella, kuinka liukkaita ne on märkinä. Seurauksena mustelmia ja muita ruhjeita, rikkoontunut sontsa, yhdet pilalle tahraantuneet pellavahousut ja paljon kiukkua.





Töissä on ollut hauskaa ja oon päässyt tekemään kaikkea kiinnostavaa. Oon käynyt edustamassa lähetystöä muutamassa tilaisuudessa, jotka on olleet oikeasti kiinnostavia, kirjoittanut juttuja meidän nettisivuille ja sitten vaan ottanut selvää Malesiasta. Ja ollaan myös ideoitu, mitä FB-sivuille vois pistää. Saan myös alkaa kirjoittamaan blogia meidän nettisivuille kokemuksistani Malesiassa niin, että muut suomalaiset voivat lukea. Sitten mun pitääkin kirjoittaa jo kahta blogia. Mutta kivaahan se vain on.

Rakennus, jossa työpaikka sijaitsee, on kiinalaisten rakentama, joten senkin pihalta löytyy luonnollisesti pieni alttari. Jännää, että täällä kiinalaiset saavat ja ovat aina saaneet olla juuri niin uskonnollisia kuin haluavat. Kiinalaiset tosiaan pyörittävät koko maan bisneksiä. Esimerkiksi kaikki kauapat on kiinalaisten omistuksessa ja talot kiinalaisten rakentamia. Siksi taloista ei koskaan löydy kerroksia 4, 14 jne. vaan ne on korvattu kerroksilla 3A ja 13A. Hassua, vaikka tiedänkin, että syynä on kiinalaisten taikausko.



Aivan rakennuksen vieressä on hylätty tontti, jolla on autio rauniotalo. Tonttia käytetään nykyään parkkipaikkana. (Täällä kaikesta tyhjästä tilasta tulee ennen pitkään joko parkkipaikka tai kauppakeskus.) Sillä tontilla jo huomaa, että tällä ollaan keskellä tropiikkia. Tämä kuvassa oleva puu on oikeasti _valtava_.



Ei siis todellakaan tarvitse mennä sademetsiin asti nähdäkseen isoja puita. Luonto on muutenkin täällä hyvin lähellä. Meidän parvekkeella vilistää pieniä liskoja (kyllä, aion vielä ottaa niistäkin kuvan kunhan kerkeän) ja yliopistoalueella kuulemma opiskelijoille seuraa pitää apinat.

Kaikki väki töissä on todella mukavaa. Käydään syömässä läheisen kumi-instituutin ruokalassa, jossa on mukava halpa buffet. Kuvan setti maksoi 4RM eli reilun euron. Juomana itsetehtyä sitruunajääteetä. Ja ruoka on todella maukasta, ei ole mausteita siellä säästelty.



Siellä pyörii aina pari kissaa, jotka on harvinaisen kaukana kotoisista leppoisia kissanpäiviä viettävistä kissimirreistä. Näistä kissoista näkee, et ne on Nähnyt Elämää. Ne on sen verran luottavaisia siellä, et kun väki nousee pöydästä niin kissat hyppää kärppänä pöydälle syömään tähteitä. Etenkin jos lautasella on kalanruoto tms. Komeita, eikös?






Ton kissan katse on musta jotain oikeasti vaikuttavaa. Ja se liikuukin kuin villieläin, sulavasti ja arvokkaasti. Koiria ei täällä juuri näe, koska islam kieltää sen. Muutamia koiria on, mutta ne onkin sitten yleensä kiinalaisten tai expattien.

Ai juu, noi kuvat oli erityisesti sulle Pilvi :) Säästin vielä ensi postaukseen kuvan täplikkäästä pikkukissasta, so stay tuned.