15.10.10

Kanttiinin kissat



Olen jo aikaisemmin kertonutkin, että vakilounaspaikassa on kissoja. Kissoilla on myös pentuja, mutta niitä ei ole ennen tätä viikkoa vielä näkynyt. Emo vain on napannut pöydiltä ruokaa ja kantanut ne katolle räystään alle poikasilleen. Maukunaa on kuulunut, mutta mitään ei ole näkynyt.

Nyt pikkukissatkin ovat rohjenneet tulla esiin ja "saalistavat" jo oman ruokansa. Aluksi ne olivat hirmuisen säikkyjä, mutta tuntuvat käyvän päivä päivältä rohkeammiksi. Toivottavasti nämä eivät kuitenkaan muutu yhtä rohkeiksi kuin erään toisen ravintolan vakioasukkikissanpentu. Se hyppäsi röyhkeästi heti penkin kautta pöydälle kun näki tarjoilijan laskevan pöydälle ruokaa. Juuri sain estettyä ennen kuin ehti lautaselle. Tarjoilija nappasi hellästi pennun mahan alta kiinni ja kiikutti röyhkimyksen pois :D

Aattelin, että voisin alkaa ottamaan noutopöydästä myös vähän kalaa, jota voisin sitten antaa kissoille. Tai no, niille taitaa kyl kelvata muukin kuin kala, kana ainakin näyttää maistuvan.

Kuvista sen verran, että ne kaukaa kuvatut epäselvät kuvat on mun ottamia. Tunnistanette jo tyylin. Ne hienot, tarkat ja pitkällä putkella kuvatut ovat työkaverin, Timon, jalomielisesti varta vasten teille kuvaamia.











Tässä meidän tiikeriksi kutsumassa kissassa näyttää olevan koko kulmakunnan kissageeniperimä edustettuna, jos värityksestä voi mitään päätellä :) Se on, köh, aika erikoisen värinen. Persoonallisen, etten sanoisi.








Kertokaapa muuten, onko tuossa yllä olevassa kuvassa kisun suusta villkuva vaaleanpunainen kieli vai jotain ruokaa? Itse äänestäisin kieltä.


Kissojen syömärituaali meni siis niin, että kun lounasaika koitti, isot kissat olivat heti skarppina jahtaamassa ruokaa. Kun ne saivat napattua kanankoiven, alkoivat ne kovaan ääneen mouruta. Ja saman tien pikku kissat vilistivät kiireen vilkkaa paikalle syömään.



Tämä viimeinen kuva ei ole kanttiinin kissoista vaan Kampung Barusta, joka aivan kuhisee kissoja. Tuokin veti sikeitä keskellä jalkakäytävää ja luotti siihen, että kyllä ihmiset väistävät.

3 kommenttia:

  1. Ihania! Meijän Penny on just tollanen "oudon" värinen, eri calico. Mikäs se nyt sit suomeksi mahtaa ollakaan...

    VastaaPoista
  2. voisko se olla kilpikonnan värinen? tai jotain siihen päin ainakin..
    Mua ei vissin kannattais päästä yksin tohon.. loppuis varmasti siihen että mulla olis miljoonat kissat sylissä ;)

    VastaaPoista
  3. Joo, kilpikonnaväritys kuulostaa mustakin tutulta. Vaikka ei se musta juuri kilpikonnaa muistuta.

    Olen muuten kuullut juttua, että joillain täällä on paha tapa adoptoida lähes kaikki tielleen osuvat kulkukissat kunnes kotiin ei meinaa enää itse mahtua :D

    VastaaPoista